Simpukoita hiekassa

Keskiviikkona käynnistynyt kouluviikko jäi lyhyeksi mutta tuottoisaksi. Torstai toi tullessaan uuden lukujärjestyksen ja samalla uusia maalaustunteja. Torstai-aamuna aloitimme uuden opettajan johdolla ulkoilmamaalauksen koulun pihalla. En ole ikinä maalannut ulkona ja nyt jo pelottaa että mites sitten jos joku torstai aamu sataa... :'D Keskipäivän piirrustus tunneilla emme onneksi jatkaneet Inesen muotokuvaa ilman mallia, vaan saimme piirrustustehtäväksi kipsi-jalkoja. Alan yhä enemmän huomata että geometria ja selkeät linjat ovat minun heikkouteni: Tässäkin tehtävässä tuskastelin niissä kovasti. Jatkamme jalkoja vielä ensi viikolla.

Iltapäivällä aloitin vielä yhden uuden asetelmamaalauksen. Aiheena on pullorykelmä ikkunalaudalla. Yllätyin kovasti kun opettaja kehui luonnostani hienoksi, työhän oli vasta alussa! Onnistuin kuulemma saamaan pulloista "herkän ilmavia". Toisaalta oli tosi kiva kuulla välillä puhtaita kehuja ilman "mutta..."-jatkoa, MUTTA toisaalta nyt mietin että mitä jos pilaan työn "herkkyyden" jatkamalla sitä..! Apua.

Perjantain aamutuntien jälkeen koitti vapaus, ja suuntasimme vanhan kaupungin ytimeen Riga Bourse- taidemuseoon. Riga Boursen näyttelyissä yhdistyy idän ja lännen taidehistoria sekä uudet taidesuuntaukset. Vierailimme museossa etenkin sinne juuri avautuneen Impressionismi -näyttelyn takia. Näyttelyssä oli esillä töitä todella suurilta nimiltä: näin ensimmäistä kertaa elämässäni "livenä" Picasson, Matissen, Chagallin, Cezannen, Cauguinin, Renoirin ja jopa Van Goghin töitä.
Kieltämättä teokset edustivat vähemmän tunnettua tuotantoa, muta pääsipähän näkemään sen kuuluisan "mestarien siveltimenjäljen" :) .

AITO PICASSO! TODELLISTA TAIDETTA! Teoksen syvällinen ilme sai minulle kyyneleet silmiin. 

Riga boursen ylimmät kerrokset oli omistettu Idän ja lännen taidehistorialle. Varsinkin idästä kertova kerros oli lumoava, tiivis raapaisu läpi koko Aasian. Ainoa harmittava asia oli esineiden ikä: ne kyllä edustivat vanhaa perinteistä käsityötä, mutta suurin osa oli valmistettu 1800-2000-luvulla.

Aito muumio!

Norsunluusta tehtyjä esineitä ja kokonainen syöksyhammas katana-tuppena.

Japanilaiset Uzume ja Daruma -nuket tuovat kotiin onnea.

Lännen taidehistorian edustus oli todella kämäinen kokemus. Hienoissa tiloissa roikkui ei niin hienoja maalauksia. Suurin osa oli tummunut ja kiilsi niin pahasti auringossa ettei niistä saanut selvää. Suurin osa oli myöskin 1600-luvulta eli barokkia (= extra tummia). Taiteilijat olivat minulle täysin tuntemattomia, lukuunottamatta viimeisestä huoneesta löytynyttä pientä piirrustusta Monetilta ja toista Degasilta. No, oli näyttelyssä sentään suomalaisedustus! Nimittäin Väinö Alfred Blomstedin maalaus "jousiampuja".

HYVÄ SUOMI!

Tästäkin museosta löytyi komiikan helmiä (Picasson lautasen lisäksi):

Seonnut nainen.

pahansuopa pyhimys

Lauantaina lähdimme kotoa jo aikaisin jotta ehdimme ajoissa kirpputoripäiville tekemään löytöjä. Riikan Zeppelin-kauppahallien takana järjestetään kerran kuussa suuri kirpputori josta löytää vanhan tavaran ja antiikin lisäksi myös käsityöläisten myyntikojuja. Minun tuli ostettua liikaakin käsitehtyjä korvakoruja (esim. näiden tekijältä https://www.etsy.com/shop/WAYstore ) ja nyt on kova morkkis. Ei siitä sen enempää. Ensi viikolla Riikassa on valtava Andele Mandele-kirpputoritapahtuma joka järjestetään vain kerran vuodessa. Odotan kauhulla ja innolla, pelottaa että tuleeko taas tuhlattua. Pitää varmaan jättää kortti kotiin ja nostaa vain pieni määrä käteistä niin en innostu.

Harakan vaistot ottivat vallan... -__- Nyt hävettää.

Jurmalassa ravintolatkin ovat upeita.

Lauantai ilta oli aurinkoinen ja lähdimme vielä junalla Jurmalaan Gerdan ja toisten suomalais-vaihtareiden kanssa. Juna-lippu maksoi ainoastaan 1,40e. Matka Jurmalan rantakaupunkiin junalla kesti n. 30min. Jurmala on Latvian rikkaiden asuinseutua ja sen huomaa: hinnat ovat korkealla, talot ovat upeita ja ihmiset siististi pukeutuneita. Emme kuitenkaan tullet ihailemaan Jurmalan keskustaa, vaan sen vieressä levittäytyvää yli 20km pitkää hiekkarantaa. Ranta on yksi Latvian kuuluisimmista nähtävyyksistä ja en yhtään ihmettele miksi. Silmänkantamattomiin jatkuva valtava valkoinen hiekkaranta, suolainen meri, simpukoita vesirajassa... En ole itse ikinä päässyt etelänmatkalle, mutta nyt ymmärrän paremmin niitä ihmisiä jotka maksavat suuria summia rantalomista. Taisin juuri rakastua mereen.

Takaisin Riikaan tullessa tupsahdimme keskelle valtavaa festivaali-aluetta voitonpatsaan ympärillä (sen saman voitonpatsaan joka pystytettiin natsiupseerien hirttopaikalle). Pian kuulimme että kyseessä on Venäjällä juhlittava voitonpäivä http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitonp%C3%A4iv%C3%A4 , jota myös Latvian venäläisväestö juhlii 9. Toukokuuta. Voitonpäivä on latvialaisille puolestaan vuosipäivä sille, kun Neuvostoliitto taas miehitti Baltian maat, joten tunnelma on Latvian eri kansanryhmien välillä on voitonpäivänä erityisen kireä ja ristiriitainen: toiset juhlistavat sitä päivää jota toiset surevat.

Jotain juhlittavaa oli sentään latvialaisillakin: nimittäin jääkiekko-ottelun voitto Itävaltaa vastaan 2-1! Oli kummallista ja huvittavaa nähdä ensin tuhansia juhlivia juopuneita venäläisiä, jotka lähempänä asuntolaamme korvaantuivat juhlivilla juopuneilla latvialaisilla jääkiekkofaneilla :) ! Onnea Latvialle kisoihin.