Kovan työn hedelmät

Täytyy heti alkuun syvästi pahoitella, että blogipäivitykseni ovat harventuneet viime aikoina. Ne ovat tuntuneet yhä enemmän taakalta sitä mukaa kun kotiinlähtö alkaa lähestyä ja ajatukset pyörivät Suomessa. Myös koulu on vienyt taas enemmän aikaa ja hermoja, kun viimeisetkin työt täytyy pusertaa valmiiksi ja yhä kasvavissa määrin ilman opettajia. Eikä juuri kukaan edes lue blogiani joten sekään ei tuo motivaatiota päivitellä... :'D Noh, lupaan yrittää tsempata.

Kipsimuotista kuoritaan varovasti ulos veistos.

Nyt minulla on sitten kipsinen huivi. Jee :D Jos olisin alunperin tiennyt että nämä kipsataan,
olisin tehnyt kyllä erinäköisen solmun.. Mutta on se silti hieno.

Tämä viikko on ollut onneksi enimmäkseen tuottoisa. Olemme saaneet vihdoin nähdä monessa asiassa koko vaihdon kestäneen aherruksemme tuloksen: esim. kuvanveiston, grafiikan ja 3D-mallinnuksen työt valmistuivat tällä viikolla. Ulkoilmamaalaus ei ole harmi vain jatkunut koska joka kerta on satanut vettä. Sen kanssa tulee nyt todella kiire. Onneksi olen pystynyt hyödyntämään tunnit parade-portrait muotokuvaani jatkamalla. Tämä on viimeinen varsinainen työviikko meille, ensi viikolla kouluun kyllä pääsee jatkamaan töitään mutta oppitunteja ei ole lainkaan. Itselläni pukkaa jo pientä stressiä öljyvärimaalausten suhteen: jos haluan niiden olevan edes jotenkuten kuivia kotimatkaa varten, ne pitäisi saada valmiiksi tällä viikolla. Palaamme Suomeen ensi torstaina.

Grafiikan vedostus oli yllättävän hauskaa. Kaikki muut työvaiheet olivat pikkutarkempia kuin Suomessa, mutta vedostus oli paljon vapaampaa. Muistin etten välitä ihan hiveästi grafiikasta: olen usein kokenut että siinä on kyse piirtämisestä mahdollisimman vaikean ja työlään kaavan mukaan. Nyt tuli kuitenkin hyvät fiilikset ja vedokset onnistuivat!

Pirjo, Hyrian grafiikan opettajamme saisi kyllä sydänkohtauksen jos kävisi tässä koulussa. Pirjo puhuu meille usein grafiikan värien kunnioittamisesta ja säästelystä. Jos vahingossa sotkee prässikoneen huopaa saa satikutia. Ennen myrkkyihin tai väreihin koskemista täytyy olla työtakki ja suojahanskat. Toisin on täällä: Jana Rozentala-koulussa lojuu kymmeniä avonaisia maalipurkkeja kuivumassa hyllyillä, niistä pitää veitsellä kaivaa alta tuore väri. Prässikoneen huopa on todella sotkuinen eikä kukaan välitä. Oppilaat ja opettaja upottavat kätensä rautakloridi-happoon kurotellessaan kuparilaattoja. Ilman suojahanskoja kädet ovat auttamattoman sotkussa tunnin jälkeen--> kädet pestään tärpätillä. Tiistaina olin neljään asti koulussa jotta sain grafiikan vedostuksen valmiiksi, ja kaiken sen jatkuvan myrkkyläträyksen jälkeen käteni olivat punaiset, kiiltävät ja kutisevat. Olisinpa hommannut työhanskat...

3D-mallinnus on ollut haastavaa ja välillä todella turhauttavaa. Etenkin kun olen ollut ryhmässä, joka on jo vähän edistyneempi ja minä tarvisin apua joka käänteessä. Itsenäinen työskentely Maya-3D mallinnus ohjelmiston parissa ei vielä minulta suju: lyhyt 2 x 40min viikossa ei ihan riittänyt kun opettajalla on muitakin neuvottavia. Sain kuitenkin vihdoin koirani valmiiksi. Työtuntien vähyyden vuoksi jouduin tekemään kompromisseja, mutta olen silti todella ylpeä luomuksestani! Aion todellakin jatkaa 3D-mallinnuksen opettelua myös koto-Suomessa, etenkin kun Mayaan on kuulemma tarjolla ilmainen kahden vuoden käyttölisenssi kenelle tahansa taidekoulussa opiskelevalle.

Koira on nyt mallinnettu.

Siloteltu näkymä. Koiran mallinnus on todellisuudessa silti kulmikas.

3D-hahmon luomisessa täytyy olla todella tarkkana. Se on vähän kuin digitaalista kuvanveistoa: teosta täytyy jatkuvasti pyöritellä ja tarkistaa että sen mittasuhteet ovat ok joka suunnalta. 3d-hahmo on luotu polygoneista. Polygoni on kuin verkon silmukka, kulmikas kehys. 3D-malli on siis ikäänkuin verkko. Mitä enemmän polygoneja eli mitä "pienisilmäisempi"verkko, sitä yksityiskohtaisempi 3D-malli. Jos hahmoa haluaa joskus animoida, tulee olla tarkkana että polygonit liittyvät toisiinsa siististi ja ongelmitta, muuten tapahtuu ns. "glitch" eli häiriö tai virhe hahmon liikkeissä. Kun hahmo on mallinnettu sen osille annetaan väri ja pintamateriaali. Viimeinen silaus on valaistuksen ja taustan luominen hahmolle. Jos malli haluttaisiin animoida, olisi tehtävänä vielä ns. riggaus, eli hahmon "luurangon" luominen.

Valmis koira valoineen ja väreineen :) <3

Olen iloinen että osallistuin 3D-kurssille. En ehkä oppinut vielä omatoimiseksi Maya-käyttäjäksi, mutta tiedän nyt mihin tällä ohjelmistolla pystyy ja ymmärrän paremmin 3D-animaation perjaatteita. Tästä on väkisinkin hyötyä tavoitellessani peligraafikon uraa.

Teeri on nyt valmis.