Kaunis, keväinen Riika

Ensimmäinen maalaukseni täällä valmistui perjantaina. En ole koskaan ennen maalannut kuparia ja sen huomaa :S

Perjantai loppui vähän epämääräisissä fiiliksissä. Meidän piirrustustuntimme oli pidetty jo poikkeuksellisesti aamulla, ja kukaan ei ollut muistanut kertoa sitä meille. Opettaja ja muut oppilaat olivat jo lähteneet koulusta. Onneksi luokan ovi oli sentään auki, saatiin itse aseteltua kipsipää jalustalle ja valot sille, sitten piirrettin pari tuntia itseksemme tyhjässä koulussa...  Illalla ei jaksettu enää mennä mihinkään, vaan maratoonattiin Game of thronesin jaksoja. Onneksi lauantai avautui aurinkoisena ja ihan eri tunnelmissa. Sain vihdoin vähän seikkailtua Riikassa tänä viikonloppuna. Päätimme lauantaina vaan unohtaa koulun ja lähteä keskustaan. Nyt on läksyt vähän myöhässä, mutta toisaalta paljon rennompi mieli taas pakertaa läpi viikko koulua :)

Aloitimme Lauantain tutkimusmatkalla Riikan kuuluisaan, entisissä Zeppelin-halleissa sijaitsevaan valtavaan kauppatoriin. Toripaikka koostuu neljästä hallista, joista jokainen on omistettu eri kauppatavaralle: Kala, liha, vihannekset ja kaikki muu. Myyntikojut ovat levittätyneet myös hallien ympärille. Olin etukäteen kuullut kauhutarinoita alueella vilisevistä taskuvarkaista ja viereisen venäläiskorttelin rikollisuudesta. Noh, ehkä kävi tuuri, mutta aika eri kokemus itselleni ainakin tuli. Todella siisti paikka ja uskalsin yksinkin liikkua torilla. Toreilta sai tuoretarvikkeita ja ruokaa vielä halvemmilla hinnoilla kuin Latvian ruokakaupoista. Minua houkutti suunnattomasti maistaa kaikkia perinteisiä latvialaisia ja venäläisiä leivonnaisia! Täytyy vielä käydä joku päivä uudestaan tutkimassa näitä kojuja, ja ostaa itselleen vaikka meripihkakoru.

Julmaa kyllä, suurin osa kauppahallin kaloista oli yhä elossa myyntitiskillä. :(

Meripihkakoruja.

Neuvostoliittopinssejä kirpparilla.

Meripihkateemalla jatkettiin, sillä seuraava etappimme oli Riikan luonnontieteellinen museo. Museossa oli kokonainen kerros omistettu meripihkalle: onhan meripihka ollut vuosisatojen ajan Latvian tärkein vientituote. Kaikkein arvostetuinta- ja vanhinta on maidonvärinen meripihka. Meripihkan arvoa lisää myös mahdolliset ötökät tai kasvin-osat sen sisällä.

Käsittelemätöntä meripihkaa.

Museossa oli muutakin meripihkan lisäksi, kuten hyönteisiä, kiviä ja täytettyjä eläimiä. Monet elukoista herättivät meissä suurta hilpeyttä, sillä Riikan museon täytetyt eläimet eivät olleet aina kovin hyvässä kunnossa tai hyvin täytetty...

Pyhän Pietarin kirkko sijaitsee keskellä vanhaa kaupunkia, ja päätimme piipahtaa seuraavaksi siellä. Välimatkat Riikan keskustassa ovat melko pieniä, joten kaikkialle pääsee helposti kävellen (vanhassa kaupungissa ei saa muutenkaan ajaa autolla). 

Juosiampujia kirkon pihalla

Pyhän Pietarin kirkko on rakennettu jo 1200-luvulla ja se on UNESCO:n maailmanperintökohde. Kirkkoon on pieni pääsymaksu, ja sen maksamalla pääsimme käyttämään hissiä joka vie kirkon tornin näköala tasateelle. Tämä on se näköala, josta suurin osa Riikan postikorteista ja nettihakujen kuvista on kuvattu. Katsellessani etäisyyteen jatkuvaa kaupunkia en enää epäillyt että tänne mahtuu enemmän asukkaita kuin Helsinkiin.

Illan lopuksi istahdimme vielä hetkeksi vanhan kaupungin keskusaukiolla sijaitsevan EGLE-nimisen ravintolan terassille kuuntelemaan live-musiikkia. kaikenkaikkiaan hieno päivä.

"It could be cancer!"

Koulumme kaikessa komeudessaan.

Tämä viikko on mennyt jotenkin ultra-nopeasti. Niin paljon tekemistä ettei ajan kulua edes huomaa. Ollaan opittu myös liikkumaan busseilla, ja uskallettiin tällä viikolla jo tehdä koulumatkat bussikyydillä kävelyn sijaan (bussihan on meille maksuton). Helpottaa elämää pajon, kun usein on raahattavana maalausalustoja yms. Maalausalustoista puheenollen, tänään täytyi taas käydä Jyskissä ostamassa 2kpl maalauspohjia lisää, 6e/kpl. Nyt on mennyt reissun aikana jo yli 100 euroa taidetarvikkeisiin. Hieman stressaa kieltämättä. Ja vielä enemmän stressaa millä saan kaikki maalaukset kotiin!! Maalauksia on jo nyt 4 ja lisää pukkaa :(  Onneksi laukkujani tulee keventämään rakas Janne <3  Saatiin vihdoin sovittua sopiva hetki hänelle lentää kylään: Latvian itsenäisyyspäivän pyhät 4.-5.5. Nyt on jotain mitä innolla odottaa :) Ja pieni huokaisutauko kouluarjen stressiin.

Ainiin, eilen tuli testattua jo Latvian yksityinen terveydenhuoltokin. Inese oli viikkoa aiemmin varannut minulle ajan lääkäriltä koska oikea käteni oli kipeytynyt koko ajan enemmän. Valitettavasti eurooppalainen sairaanhoitokorttini osoittautui aika huonoksi tähän, koska se kattaa ilmeisesti vain akuutit sairastumiset. Kipuileva kämmen, jonka kiputila on alkanut jo ennen tätä koko reissua, ei ole oikein akuutti juttu. Inese varasi minulle siis ajan oman perheensä suosimalta yksityisklinikalta. Huonoksi tuurikseni kiputila taas häipyi sen sileän tien kun lääkäriaika oli varattu! Odotin epätoivoisesti sen paluuta koko viikon, mutta ei. Noh, ei siinä muu auttanut kuin etsiytyä sinne klinikalle eilen puoli neljältä. Klinikka on monikerroksinen rakennus keskustassa, josta löytyy kaikki terveyteen liittyvä fysioterapiaa ja hammaslääkäriä myöten.

Minut otti vastaan vanha iloinen ja naurava lääkäriukko, joka osoittautui oudoimmaksi kokemukseni lääkärissä ehkä ikinä. Mutta ihan hyvällä tavalla. Mies höpötti. Hän höpötti paljon. Hän höpötti paljon asioista jotka eivät suoraan edes liittyneet käteeni, kuten siitä miten Jana Rozentala, latvian kansallistaiteilija, meni aikoinaan naimisiin suomalaisen laulajan kanssa. Suomessa lääkärin vastaanotto on yleensä lyhyt ja ytimekäs: ollaan vakavia, puhutaan vain asiaa, kaikki hoidetaan tehokkaasti ja asiakas lähetetään ulos. Tämä lääkäri käytti yhteensä 35 minuuttia siihen, että sai käytännössä sanottua "en osaa sanoa miksi käteesi sattui viime viikolla. Haluaisin että varaat ajan röntgeniin ja ultraäänikuviin". Hän itseasiassa vielä harmitteli, että edellinen asiakas oli viivytellyt ja siksi meillä ei ollut enempää aikaa jutella rauhassa!

En kyllä silti valita, koska koko tapaaminen oli jotenkin tosi lämmin ja huvittava. Kättäni tunnustellessa hän vielä totesi "young people sometimes get cancer in the bone! We need to make sure this is not cancer. I need photos." Voi jessus. No ei onneksi varmaan syöpä sentään, vähän veikkaan että rasitusvamma. Saa nyt nähdä menenkö kuviin täällä koska se maksaa n. 40e omasta pussista. Tai EHKÄ omasta pussista... käyn heti kun ehdin IF-vakuutusyhtiön toimistolla tiedustelemassa kattaako vakuutukseni tämän. We'll see.

Kouluviikko on mennyt aika rutiinilla jo, ei mitään erityistä tapahtunut. Ainiin, kroki tuntimme maanantailta loppuivat nyt sitten tyystin, niitä ei enää järjestetä ennen ensi syksyä. Kroki piirtäminen oli tosi hauskaa ja opettavaista.  Tavallaan harmittaa, mutta onhan se extra tunti vapaa-aikaa mahtava juttu. Kaikki maalaukset yms. edistyvät tasaista tahtia, ja kokoajan opin vähän uutta. Kotia ja perhettä on jo vähän ikävä, mutta tämä kokemus on kyllä lopulta kaiken arvoinen. Viikonloppu vielä edessä ja siitä teen ihan oman päivityksen :) Seeya

                         

Läksyihin kahlitut

Päivitykset on nyt hieman jälkijunassa, mutta syy tähän on ihan puhtaasti kiire. Viikonloppu vilahti ohi vauhdilla ja nyt on jo tiistai. Ei olla oikein ehditty kokea Riikaa mikä on tosi harmi. Koulutyöt on vieneet lähes kaiken vapaa-ajan, ja usein joudutaan linnoittautumaan suoraan koulusta kotiin milloin mitäkin luonnostelemaan. Riikassa on vielä niin paljon paikkoja mitä haluan tutkia, kuten Jurmalan hiekkaranta, kuuluisat Zeppelin-halleista tehdyt kauppatorit, Riikan baletti ja teatteri, kasvitieteellinen puutarha, eläntarha... ja paljon muuta. Jos koulukiireet ei yhtään hellitä, saa nähdä ehdinkö tutkia puoliakaan :/

Meidän asuntola

 Maksettiin tänään huhti- ja toukokuun vuokrat pois Rosan kanssa, eli se mikä nyt lojuu tilillä pitää riittää loppu reissuksi käyttö- ja matkarahaksi. Hassua että vaikka täällä on Suomea halvemmat hinnat monessa asiassa, etenkin ruuassa, rahaa on mennyt jo yli 100e pelkästään läheiseen ruokakauppaan. Yksi syy on asuntomme huono varustetaso: Ei mikroa, ei uunia, ei kahvinkeitintä, ja vain yksi pikku kattila sekä pannu. Meidän on pakko ostella lähes joka päivä uudet ruuat, emmekä voi esim tehdä kerralla isoa satsia makaronilaatikkoa tai keittoa ja elää sillä. Toinen syy rahanmenoon kaupassa on vesi. Itseasiassa kaikki juotava. Koska Riikassa ei voi raanavettä juoda.

Muutama hauska juttu ehdittiin viikonloppunakin sentään tehdä. Perjantai iltana kävimme piipahtamassa Riikan vanhassa kaupungissa tunnelmallisessa baarissa. Oppaina ja seuranamme oli Henna-Kaisa ja hänen siskonsa. Lauantaina seikkailimme Rosan kanssa Riikan kirpputoreja läpi, ja tein muutaman vaatelöydön etenkin Humana-ketjun liikkeistä, joissa oli kaikki vaatteet juuri sinä lauantaina 75 senttiä/kpl. Iltapäivästä kävin vielä yksin Riikan kuuluisien markettihallien viereisellä torilla, ja tein tutkimus/valokuvaus kierroksen vanhassa kaupungissa. Tulipa siinä samalla jututettua paikallista kahvilamyyjää, joka ympyröi kartastani paikkoja missä Riikassa kannattaa käydä, ja mihin alueille ei kannata ainakaan yksin eksyä (esim. yksi ns. "venäläiskortteli").

Latvian "vapaudenpatsas"

Sunnuntai menikin sitten taas kokonaan läksyissä, eikä poistuttu edes asunnostamme koko päivänä. Ollaan onneksi löydetty edes pieni piristysruiske puurtamiseemme: palkitsemme itsemme joka ilta jaksolla Game of Thronesia! :) Alettiin katsoa kyseisen sarjan tuottiksia läpi, ja nyt ollaa jo ihan koukussa.

Koitan päivitellä taas lisää pian että saan kurottua hieman umpeen tätä blogin viivettä. En voi kumminkaan luvata että onnistun koska kouluhommia on yhä aivan tuhottomasti viemässä aikaa. Mutta nyt.... öitä!

No pain no gain.

Tässä pientä yleiskatsausta taidekoulutuksesta täällä Riikassa ja sen eroista Suomeen.

Alkushokkini Jana Rozentala koulun tahtiin on lieventynyt viikossa jonkun verran. Työtahti on kova ja vaatimukset korkealla, mutta juuri tästä syystä koulun oppilaat ovat niin korkealla tasolla taiteessaan. "No pain no gain" sanonta pätee tässäkin. Koen, että tämä koulu on tavallaan kaikkea sitä mitä toivoin saavani Hyriasta sinne hakiessani. Hyria on todella erilainen koulu, eikä näitä kahta voi suoraan verrata. Tiedän kuitenkin, että minulle sopii henkilökohtaisesti parhaiten tälläinen tehokas akateeminen opetustyyli. Hyriassa voisi olla myös enemmän kuin yksi kurssi elävänmallin piirrustusta. Tähän kouluun verrattuna meillä on sitä aivan naurettavan vähän.

Elävänmallin piirrustustuntien aluksi lattialle levitetään koulun entisten oppilaiden tasokkaimmat piirrustukset.
En oikein tiedä miksi. Kai tarkoitus on inspiroida.

Jana Rozentala makslas on toisen asteen ammatillinen oppilaitos, mutta oppilailta vaaditaan minusta melkein amk-tasoista työtahtia. He ovat heti aloittaessaan eli n.16-vuotiaina vastuussa lähes kaikesta opiskeluunsa liittyvästä. Aikataulut, läsnäolo, materiaalinen hankinta, materiaalien huolto, työpisteen kasaus, tehtävien palautus ajoissa... Kukaan ei huolehdi niistä puolestasi. Joko pystyt siihen tai sitten et. Täällä ei ole Wilma-systeemiä käytössä, vaan opettaja mainitsee läksyn tunnin ohessa, ja se pitää vain muistaa. Opettajat pitävät huolen ainoastaan siitä että oppilas kehittyy taiteellisesti. He tulevat luokkaan, lähtevät luokasta, ja sen jälkeen oppilas on taas yksin. Hyriassa on tässä suhteessa inhimillisempi meininki.

"En jaksa enää näitä kipsipäitä!"-muistan monen luokkalaiseni huokailleen Hyriassa syksyllä. Tervetuloa Riikaan! Täällä niitä on varastoittain :')

Ei ole täällä harvinaista, että koulusta karsiutuu ensimmäisinä oppivuosinaan oppilaita pois. Joillekkin tahti on vain liian puuduttava. Tähän ei auta se, että latvialainen opiskelija ei saa opintotukea eikä opintolainaa, vaan stipendirahaa. Stipendiraha ansaitaan opintosuorituksilla, ja jos opintosuorituksia ei jostain syystä saa, loppuu rahan tulo etkä voi enää rahoittaa opiskelujasi millään. Stipendiraha on muutenkin vain 50 euroa kuussa, ja sillä ei pitkälle pötkitä edes Latvian hintatasolla. Ne ketkä pystyvät asuvat vielä vanhempien luona. Gerda kuvaili hyvin, että koulun opiskelijoilla on kolme teemaa elämässä joista on varaa valita vain kaksi, joskus vain yksi: Taidetarvikkeet, sosiaalinen elämä ja hygieniatuotteet.

Hurja Gerda hurjan suden kanssa.

Ainiin, jos pelkää kuollakseen tärpättihuuruja ja öljyvärien myrkkyjä, ei tänne kannata tulla vaihtoon. Tärpättiä ei täällä pelätä: sillä pestään paljain käsin paletit, siveltimet, ja öljyvärejä levitetään tarvittaessa sormin kankaalla (opettaja tekee tätä minun kankaalleni usein). Luokissa ei pidetä pakollisia "tuuletustaukoja" kuten Suomessa öljyvärimaalaus tunneilla. Öljyvärit ja tärpätit huuhdellaan surutta lavuaarista alas. Ollaan Rosan kanssa jo enimmäkseen totuttu tärpätin hajuun: muutaman kerran ollut päänsärkyä tuntien jälkeen ja tärpätin haju jää sormiin. Suurin osa oppilaista ei käytä minkäänlaisia suojavaatteita maalatessaan, mutta omaan suojatumiseen voi osittain itse vaikuttaa, ja esim. kumihanskojen ostaminen on ollut mielessä. Essut meillä jo Rosan kanssa on.

On aika turhauttavaa ollut kokea kuinka todella monet näistä 16-19v nuorista ovat taiteellisesti minua paremmalla tasolla. Lokakuussa meikäläinen täyttää kuitenkin jo sen 26v, ja koen auttamatonta häpeää. Toisaalta kilpailuviettini on tämän ansiosta nostanut päätään, ja yritän sen ansiosta ehkä oikein extra parhaani jotta kehityn!

Loppukevennys: Pää jonka tein "abstract composition" kurssille :)!

"LAIKS!"

Maanantaina ja tiistaina koimme viimeiset "uudet" oppiaineemme lukujärjestyksessä. Ma-aamun mysteeri oppitunti nimeltään "conceptual composition" osoittautui graafisen suunnittelun, videotaiteen ja kuvanmuokkauksen villiksi seokseksi. Kurssin tehtävänä meidän täytyy suunnitella omaan kuvitteelliseen taidenäyttelyymme juliste ja nettibanneri. Saamme riemukseni käyttää tunneilla jättimäistä Wacomin cintiq-piirtopöytää: laitetta, josta olen jo pitkään haaveillut mutta mikä maksaa uutena 3000 euroa. Koulussa on todella edistyneet tietotekniikka vermeet muutenkin, ja näitä piirtopöytiä koulusta löytyy 4kpl.

Cintiq <3

Maanantain fiiliksiä himmensi vähän maalauksen oppitunnit. Koitimme Rosan kanssa saada ne vaihdettua eri opettajan tunteihin, mutta Inese ei valitettavasti pystynyt tarjoamaan meille mitään tilalle. Kyseinen maalauksen opettaja tosiaan ei puhu sanaakaan englantia ja on poissa luokasta melkein koko oppitunnit. Koitettiin varovasti kysyä muilta oppilailta että miksi hän tekee näin. On kuulemma ihan normaalia kyseiseltä opettajalta, viettää vähän aikaa luokassa ja on usein vieläpä äkäinen persoona. Harmiksemme meillä on kuusi oppituntia viikossa hänen tuntejaan. Täytyy vain yrittää selvitä ilman opetusta kyseiset tunnit.

Iltapäivän lopetti graafinen sunnittelu jossa, huvittavaa kyllä, saimme jo toisen kerran kurssitehtäväksemme suunnitella julisteen omasta taidenäyttelystämme. Toinen vaihtoehto on "Minä Riikassa!"- juliste. Valitsin jälkimmäisen aiheen. Julisteeseen täytyy myös suunnitella itse oma fontti.

Tässä Inesen muotokuva jota työstän joka keskiviikko.

Maanantai iltaisin klo 16-18 on suuressa salissa croquis- piirrustusta. Meille vaihtareille se on pakollista klo 16-17. Croquis- eli suomalaisittain kroki piirrustus tarkoittaa nopeaa luonnosmaista piirtämistä, jossa yksityiskohtia tärkeämpää on opetella hallitsemaan mittasuhteet ja kokonaisuus. Koulussa meille tuli malliksi nainen, jolle jokaisen osallistuvan oppilaan tuli kolehdin tapaan maksaa 25 senttiä. Kroki-sessiot ovat oppilaiden itsensä järjestämiä ja siksi oppilaat myös itse maksavat mallille palkan. Tunnit ovat vapaaehtoisia, mutta kaikilla oppilailla tulee kuitenkin olla tietty määrä kroki-piirrustuksia valmiina jakson loppuun mennessä, joten fiksuinta on osallistua näille tunneille. Bonus-pisteitä saa jos on käyttänyt mahdollisimman monipuolisesti eri välineitä luonnoksissaan: Lyijykynän lisäksi mustetta, öljypastelleja, tusseja yms. Aikaa piirtää mallia oli 5min per asento.

Tiistai aamusta meillä oli TAAS Croquis-piirrustusta klo 9-11.10. Tällä kertaa kyseessä oli ihan oppitunti. Piirrettiin vuorotellen mallina poseeraavia luokkatovereitamme 4min jaksoissa koska oikea malli oli sairastunut. Loppua kohden olin jo todella puutunut, mutta toisaalta itsevarmuuteni vähän kohosi, kun huomasin että krokit alkoivat onnistua aina vain vaivattommin. Huudahdus "laiks!"-"aika!", tuli kuultua kymmeniä kertoja, ja yhtä monta asentoa sain piirrettyä.

Cruquis- piirrustuksiani. 4min/asento.

Koulussa on 3D-grafiikan kurssi ke-aamuisin, ja olen päättänyt osallistua sille vapaaehtoisesti, koska olen jo pitkään halunnut oppia 3D-mallinnusta. Tässä Maya-ohjelmistolla tekemäni koira. Tai, no ainakin joskus se vielä on koira xD

Tiistai oli onneksi lyhyt päivä: ruokkiksen jälkeen vielä pari tuntia perinteistä grafiikkaa, sitten koitti vapaus! ei sillä että vapaudesta ehtisi paljon nauttia ennen torstaita: aivan järkyttävä määrä huomiseksi vielä läksyä. :(! Nyt painun ahkeroimaan niiden parissa ettei mene aamuyöhön. Henrietta out. 

sushia, mahlaa ja kissoja

Perjantaina meillä oli vain kahta kouluainetta: aamulla maalausta ja iltapäivällä piirrustusta. Välissä oli kuitenkin kolme hyppytuntia, mitkä venyttivät päivän keston puoli viiteen. Meillä on surullisen paljon hyppytunteja lukkarissa, mutta tämä johtuu siitä että koulun omilla opiskelijoilla on näinä ajankohtina reaaliaineista tunnit, esim matematiikkaa, ja meillä Rosan kanssa ei näitä tunteja tietenkään ole.

Maalaustunnilla huomasin, että pahvinpala maalausalustana ei olekkaan niin harvinainen juttu. Yhdellä opiskelijalla oli jopa pelkkä pahvilaatikosta revitty aaltopahvin osa jolle hän maalasi! Maalauspohjat tulee kustantaa itse, joten kaikilla opiskelijoilla ei ole kuulemma aina jaksamista tai rahaa hankkia sellaista, etenkin kun uusia maalauksia täytyy aloittaa useita joka kuukausi.

Asetelma jonka maalaamisen aloitin perjantaina. 

Koulussa harjoitellaan selvästi melkein yksinomaan mallista piirtämistä ja maalausta. Aiheena on asetelmia, kipsipäitä ja maisemia niin ulkoa kuin sisältä. Oma taiteellinen ilmaisu jää melko pieneen osaan: Muodon ja värien hahmotuskyky on tärkeintä. Tässä on tietty hyvät ja huonot puolensa. Tyypillisin tapa piirtää on ns. "Blocking", eli pinnat pelkistetään ensin geometrisiin muotoihin ja niille määritellään oma valöörinsä, sitten vasta aletaan työstää muotoja pehmeämmiksi. Lähes kaikki oppilaat piirtävät tällä tyylillä. Minulle tuli siitä mieleen Riikasta löytyvä Art Noveau-tyyli ja neuvostoliittoajan propaganda taide. Kokeiltiin Rosan kanssa jo vähän blocking-tekniikkaa, ja olisi mahtavaa oppia hallitsemaan se.

Tässä kipsipäässä tiivistyy hyvin mitä "blocking" tarkoittaa.

Koulun jälkeen käytiin Inesen kanssa vielä Riikan matkakeskuksessa hakemassa meille matkakortit. Kaikilla Jana Rozentalan taidekoulun oppilailla on matkakortti, joka oikeuttaa matkustamaan mielinmäärin ilmaiseksi julkisilla kulkuneuvoilla. Aika hienoa :)

Lauantaina saatiin nukkua ihan rauhassa pitkälle aamupäivään, ja n. 12.00 Gerda tuli noutamaan meidät asuntolalta. Hän itse ehdotti perjantaina että esittelisi Riikan keskustaa meille lauantaina, mikä oli ihan huippu kilttiä häneltä. Päivä oli mahtava, ja siihen sisältyi modernin taiteen näyttely, vanhassa kaupungissa kiertelyä, kauppatori, sushi-ateria, kissa-kahvila (kahvila jossa oikeasti on kissoja!) ja paljon muuta. Riika on täynnä paikkoja joille täytyy vielä omistaa ihan kunnolla aikaa, kuten vanhan kaupungin pikku putiikit, kirpputorit ja Riikan kuuluisat zeppelin-kauppahallit. Monessa kojussa oli myynnissä meripihkatuotteita sekä yllättäen: pullotettua koivun mahlaa! Anyways, kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten liitän tähän loppuun reilusti kuvamatskua :)

Modernin taiteen museossa oli tälläinen kaunis Memento Mori -teemainen installaatio.

Riika on tunnettu lukuisista kulkukissoistaan ja moni huolehtii niistä vapaaehtoisesti. Kuvassa kissoille rakennettu mökki.

Kamala esine josta ei silti saanut katsettaan irti.

Kirpparilta löytyi mulle maalausvermeet

Tässäpä tämä päivitys. Nyt on siis sunnuntai ja muutaman tunnin koitan vielä pakertaa läksyjä, illalla sitten Gerdan perheen luo kylään leffa-iltaa viettämään!

Aulamummojen ankara valtakunta

      Ensimmäisenä kouluaamuna kävelimme kouluun Hanna-Kaisan ja Ninan seurassa. Koulu täällä alkaa useimmiten yhdeksältä, ja lähdettiin kävelemään n. puoli yhdeksän. Reitti koululle on tosi suoraviivainen ja eksyminen on lähes mahdotonta. Kävelymatka kestää noin 15min. Hanna-Kaisa ja Nina ovat siis suomalaisia vaihtareita Lybeckerin käsi-ja taideteollisuusopistosta. He ovat aloittaneet vaihtonsa kaksi viikkoa ennen meitä. Hassua kyllä meillä ei ole juurikaan samoja oppitunteja heidän kanssaan, joten koulussa emme oikeastaan tapaa.

      Koulussa etsimme käsiimme heti ensin Inese Pinken, vaihto-oppilas ohjaajamme. Inese on todella mukava nuori nainen, ja hän otti meidät lämpimästi vastaan. Hän esitteli meille koulua ja käytiin kättelemässä kaikki opettajat ja rehtori (jonka nimi on Jänis!). Joka kerroksessa istui mummeli vahtimassa oppilaita ja ilmeisesti heidän funktio oli kirjata ylös ala-ikäisten oppilaiden läsnäolot. Myös tarvikevarastossa ja narikassa oli omat mummelinsa. Kuulemma osa näistä mummoista on opettajien äitejä.

Piirrustusluokka

Koulusta löytyy varastontäydeltä esineitä sommitelmiin. Näitä vartioi yksi aulamummoista.

      Esittelyn jälkeen menimme ensimmäiselle tunnillemme mikä oli kuvanveistoa. Opettaja käski tehdä solmun huivistamme ja sitten muotoilla siitä tarkka kopio savesta. Tehtävä kuullosti ensin todella tylsältä ja yksinkertaiselta mutta osoittautuikin huippu vaikeaksi! Oli melkein mahdotonta saada savesta tarpeeksi tasainen pohja joka täytti opettajan tiukat vaatimukset. Pohjalaatan tulee olla täydellinen tasainen suorakulmio, ja opettaja huomasi pienimmätkin epätasaisuudet. Kuvanveiston jälkeen meillä oli vielä elävänmallin piirrustusta. Mallina oli yllättäen Inese! Inese kertoi että kaikki opettajat ja henkilökunta ovat aina jossain vaiheessa malllina elävänmallin piirrustuksessa. Inese on ollut talossa 7 vuotta ja tämä oli hänen ensimmäinen kertansa. 

        Ensimmäinen päivä olikin sitten siinä. Koulun jälkeen Hanna-Kaisa opasti meidät keskustaan Latvian taideakatemian taidetarvikekauppaan, josta meidän täytyi ostaa öljyvärit. 12 tuubia perusvärejä ja tärpätti maksoi yhteensä n. 50 euroa joka kyllä kirpaisi, mutta täytyy ajatella että Suomessa hinta olisi varmaan ollut kaksinkertainen, ylikin.

        Jana Rozentala vidusskola on siis vanha, perinteinen taidekoulu jossa on oppilaita n. 130, ja joka on tasoltaan Latvian toisen asteen kuvataide-oppilaitoksista mahdollisesti kovin. Ilmeisesti suuri osa täältä valmistuvista pääsee suoraan sisään Riikan taideakatemiaan jatko-opiskelemaan. Oppilaat täällä ovat harjoitelleet useita tunteja päivässä, joka päivä, joka viikko piirtämistä ja maalaamista mallista. Koulu kestää 4 vuotta, ja neljännen vuoden opiskelijat ovatkin sitten äärettömän taitavia vaikka suurin osa heistä on vasta 19-21 vuotiaita. Tietty huono puoli on ehkä se, että koulu selvästi painottaa opetuksessaan ainoastaan klassista esittävää taidetta. En ole nähnyt seinillä yhtäkään expressionistista maalausta, vaikka oppilaiden töitä roikkuu esillä joka käytävällä.

Meidän lukujärjestys

       Oppitunnit ovat vain 40 min pituisia, mikä on vähän hassua. 40min tuntien välillä on 5min tauko, ja päivässä saattaa olla viittäkin eri oppiainetta. Saa olla aika monta kertaa päivässä asettautumassa eri luokkiin ja levittämässä tavaroitaan, sitten taas siivoamassa niitä pois. Ilmeisesti oppilaat ovat kuitenkin jo tottuneet tähän, ja kun keskustelin ohimennen koulujemme erosta erään oppilaan kanssa, hän kommentoi: "eikö teistä tunnu puuduttavalta opiskella 8h samaa ainetta?". Kieltämättä ihan hyvä pointti. Oppilaista puheen ollen, koulussa meidän seurassamme on pyörinyt Gerda, 18-vuotias kolmannen vuoden opiskelija. Hän on ollut Suomessa vuosi sitten vaihdossa, ja nyt hän on täysin Suomi-fani. Gerda aikoo hakea ensi vuonna Suomeen opiskelemaan pelisuunnittelua. Aiomme hakea itseasiassa samaan kouluun ja samalle opintolinjalle! Aika hauska sattuma. Gerda on todella avulias ja selvästi jonkinmoinen opas vaihto-oppilaille (opettajat pyytävät häntä usein tulkiksi yms). Vaihdettiin jo numeroitakin, hän haluaisi esitellä meille kaupunkia tulevana lauantaina.

       Saa nyt kyllä nähdä että ehditäänkö poistua täältä kämpiltä enää ikinä koko vaihdon aikana, sen verran tuli läksyä nyt toisena koulupäivänä! Suunnittele omakuva-maalaus väriluonnoksineen, tee maalaus käsistä, piirrä viisi eri sommitelmaa, muotoile haluamastasi materiaalista ihmisen pää... Odotetaan Rosan kanssa kauhulla että tuoko huominen vielä lisää läksyä ensi viikoksi.

       Meille ei paljon pehmeää laskua suotu, ja on pieni shokki tämä taso ja tahti mitä meitä heti odotetaan. Tämän päivän maalaustunti oli kaiken huippu: Meidät oli laitettu maalaamaan viimeisen vuoden opiskelijoiden kanssa asetelmaa heidän viimeisellä maalauskurssillaan. Taso oli jossain ihan eri sfääreissä mihin me kykenimme, ja kaiken huipuksi opettaja ei puhunut sanaakaan englantia eikä hän ollut edes lopputunnista paikalla. Lisäksi meille oli käynyt joku informaatiokatkos, ja maalaustunneilla olisi pitänyt olla oma maalauspohja ostettuna ja mukana. Luulimme koko ajan että ne saa koululta. Kumpa joku olisi kertonut tämän meille eilen, Oltaisiin voitu samalla kun ostettiin öljyvärit ostaa myös maalauspohjia. Nyt sitten täytyi tyytyä lerppuun pahvin palaan koska muuta ei koulussa ollut. Kuulemma oppilaat ostavat aina omat pohjansa, koululta saa vain luonnospaperia. Jännittää vähän että kuinka paljon vielä tulee kulumaan rahaa taidetarvikkeisiin vaihdon aikana, toivottavasti Erasmus- rahani riittävät kaikkeen, koska muuta minulla ei ole :( . Noh, turha siitä on kai vielä stressata.

       Tulipa nyt pitkä blogipäivitys, mutta ainakin sain kurottua umpeen blogini ajoituksen :) Huomista innolla odotellessa! Henrietta out.