No pain no gain.

Tässä pientä yleiskatsausta taidekoulutuksesta täällä Riikassa ja sen eroista Suomeen.

Alkushokkini Jana Rozentala koulun tahtiin on lieventynyt viikossa jonkun verran. Työtahti on kova ja vaatimukset korkealla, mutta juuri tästä syystä koulun oppilaat ovat niin korkealla tasolla taiteessaan. "No pain no gain" sanonta pätee tässäkin. Koen, että tämä koulu on tavallaan kaikkea sitä mitä toivoin saavani Hyriasta sinne hakiessani. Hyria on todella erilainen koulu, eikä näitä kahta voi suoraan verrata. Tiedän kuitenkin, että minulle sopii henkilökohtaisesti parhaiten tälläinen tehokas akateeminen opetustyyli. Hyriassa voisi olla myös enemmän kuin yksi kurssi elävänmallin piirrustusta. Tähän kouluun verrattuna meillä on sitä aivan naurettavan vähän.

Elävänmallin piirrustustuntien aluksi lattialle levitetään koulun entisten oppilaiden tasokkaimmat piirrustukset.
En oikein tiedä miksi. Kai tarkoitus on inspiroida.

Jana Rozentala makslas on toisen asteen ammatillinen oppilaitos, mutta oppilailta vaaditaan minusta melkein amk-tasoista työtahtia. He ovat heti aloittaessaan eli n.16-vuotiaina vastuussa lähes kaikesta opiskeluunsa liittyvästä. Aikataulut, läsnäolo, materiaalinen hankinta, materiaalien huolto, työpisteen kasaus, tehtävien palautus ajoissa... Kukaan ei huolehdi niistä puolestasi. Joko pystyt siihen tai sitten et. Täällä ei ole Wilma-systeemiä käytössä, vaan opettaja mainitsee läksyn tunnin ohessa, ja se pitää vain muistaa. Opettajat pitävät huolen ainoastaan siitä että oppilas kehittyy taiteellisesti. He tulevat luokkaan, lähtevät luokasta, ja sen jälkeen oppilas on taas yksin. Hyriassa on tässä suhteessa inhimillisempi meininki.

"En jaksa enää näitä kipsipäitä!"-muistan monen luokkalaiseni huokailleen Hyriassa syksyllä. Tervetuloa Riikaan! Täällä niitä on varastoittain :')

Ei ole täällä harvinaista, että koulusta karsiutuu ensimmäisinä oppivuosinaan oppilaita pois. Joillekkin tahti on vain liian puuduttava. Tähän ei auta se, että latvialainen opiskelija ei saa opintotukea eikä opintolainaa, vaan stipendirahaa. Stipendiraha ansaitaan opintosuorituksilla, ja jos opintosuorituksia ei jostain syystä saa, loppuu rahan tulo etkä voi enää rahoittaa opiskelujasi millään. Stipendiraha on muutenkin vain 50 euroa kuussa, ja sillä ei pitkälle pötkitä edes Latvian hintatasolla. Ne ketkä pystyvät asuvat vielä vanhempien luona. Gerda kuvaili hyvin, että koulun opiskelijoilla on kolme teemaa elämässä joista on varaa valita vain kaksi, joskus vain yksi: Taidetarvikkeet, sosiaalinen elämä ja hygieniatuotteet.

Hurja Gerda hurjan suden kanssa.

Ainiin, jos pelkää kuollakseen tärpättihuuruja ja öljyvärien myrkkyjä, ei tänne kannata tulla vaihtoon. Tärpättiä ei täällä pelätä: sillä pestään paljain käsin paletit, siveltimet, ja öljyvärejä levitetään tarvittaessa sormin kankaalla (opettaja tekee tätä minun kankaalleni usein). Luokissa ei pidetä pakollisia "tuuletustaukoja" kuten Suomessa öljyvärimaalaus tunneilla. Öljyvärit ja tärpätit huuhdellaan surutta lavuaarista alas. Ollaan Rosan kanssa jo enimmäkseen totuttu tärpätin hajuun: muutaman kerran ollut päänsärkyä tuntien jälkeen ja tärpätin haju jää sormiin. Suurin osa oppilaista ei käytä minkäänlaisia suojavaatteita maalatessaan, mutta omaan suojatumiseen voi osittain itse vaikuttaa, ja esim. kumihanskojen ostaminen on ollut mielessä. Essut meillä jo Rosan kanssa on.

On aika turhauttavaa ollut kokea kuinka todella monet näistä 16-19v nuorista ovat taiteellisesti minua paremmalla tasolla. Lokakuussa meikäläinen täyttää kuitenkin jo sen 26v, ja koen auttamatonta häpeää. Toisaalta kilpailuviettini on tämän ansiosta nostanut päätään, ja yritän sen ansiosta ehkä oikein extra parhaani jotta kehityn!

Loppukevennys: Pää jonka tein "abstract composition" kurssille :)!