"It could be cancer!"

Koulumme kaikessa komeudessaan.

Tämä viikko on mennyt jotenkin ultra-nopeasti. Niin paljon tekemistä ettei ajan kulua edes huomaa. Ollaan opittu myös liikkumaan busseilla, ja uskallettiin tällä viikolla jo tehdä koulumatkat bussikyydillä kävelyn sijaan (bussihan on meille maksuton). Helpottaa elämää pajon, kun usein on raahattavana maalausalustoja yms. Maalausalustoista puheenollen, tänään täytyi taas käydä Jyskissä ostamassa 2kpl maalauspohjia lisää, 6e/kpl. Nyt on mennyt reissun aikana jo yli 100 euroa taidetarvikkeisiin. Hieman stressaa kieltämättä. Ja vielä enemmän stressaa millä saan kaikki maalaukset kotiin!! Maalauksia on jo nyt 4 ja lisää pukkaa :(  Onneksi laukkujani tulee keventämään rakas Janne <3  Saatiin vihdoin sovittua sopiva hetki hänelle lentää kylään: Latvian itsenäisyyspäivän pyhät 4.-5.5. Nyt on jotain mitä innolla odottaa :) Ja pieni huokaisutauko kouluarjen stressiin.

Ainiin, eilen tuli testattua jo Latvian yksityinen terveydenhuoltokin. Inese oli viikkoa aiemmin varannut minulle ajan lääkäriltä koska oikea käteni oli kipeytynyt koko ajan enemmän. Valitettavasti eurooppalainen sairaanhoitokorttini osoittautui aika huonoksi tähän, koska se kattaa ilmeisesti vain akuutit sairastumiset. Kipuileva kämmen, jonka kiputila on alkanut jo ennen tätä koko reissua, ei ole oikein akuutti juttu. Inese varasi minulle siis ajan oman perheensä suosimalta yksityisklinikalta. Huonoksi tuurikseni kiputila taas häipyi sen sileän tien kun lääkäriaika oli varattu! Odotin epätoivoisesti sen paluuta koko viikon, mutta ei. Noh, ei siinä muu auttanut kuin etsiytyä sinne klinikalle eilen puoli neljältä. Klinikka on monikerroksinen rakennus keskustassa, josta löytyy kaikki terveyteen liittyvä fysioterapiaa ja hammaslääkäriä myöten.

Minut otti vastaan vanha iloinen ja naurava lääkäriukko, joka osoittautui oudoimmaksi kokemukseni lääkärissä ehkä ikinä. Mutta ihan hyvällä tavalla. Mies höpötti. Hän höpötti paljon. Hän höpötti paljon asioista jotka eivät suoraan edes liittyneet käteeni, kuten siitä miten Jana Rozentala, latvian kansallistaiteilija, meni aikoinaan naimisiin suomalaisen laulajan kanssa. Suomessa lääkärin vastaanotto on yleensä lyhyt ja ytimekäs: ollaan vakavia, puhutaan vain asiaa, kaikki hoidetaan tehokkaasti ja asiakas lähetetään ulos. Tämä lääkäri käytti yhteensä 35 minuuttia siihen, että sai käytännössä sanottua "en osaa sanoa miksi käteesi sattui viime viikolla. Haluaisin että varaat ajan röntgeniin ja ultraäänikuviin". Hän itseasiassa vielä harmitteli, että edellinen asiakas oli viivytellyt ja siksi meillä ei ollut enempää aikaa jutella rauhassa!

En kyllä silti valita, koska koko tapaaminen oli jotenkin tosi lämmin ja huvittava. Kättäni tunnustellessa hän vielä totesi "young people sometimes get cancer in the bone! We need to make sure this is not cancer. I need photos." Voi jessus. No ei onneksi varmaan syöpä sentään, vähän veikkaan että rasitusvamma. Saa nyt nähdä menenkö kuviin täällä koska se maksaa n. 40e omasta pussista. Tai EHKÄ omasta pussista... käyn heti kun ehdin IF-vakuutusyhtiön toimistolla tiedustelemassa kattaako vakuutukseni tämän. We'll see.

Kouluviikko on mennyt aika rutiinilla jo, ei mitään erityistä tapahtunut. Ainiin, kroki tuntimme maanantailta loppuivat nyt sitten tyystin, niitä ei enää järjestetä ennen ensi syksyä. Kroki piirtäminen oli tosi hauskaa ja opettavaista.  Tavallaan harmittaa, mutta onhan se extra tunti vapaa-aikaa mahtava juttu. Kaikki maalaukset yms. edistyvät tasaista tahtia, ja kokoajan opin vähän uutta. Kotia ja perhettä on jo vähän ikävä, mutta tämä kokemus on kyllä lopulta kaiken arvoinen. Viikonloppu vielä edessä ja siitä teen ihan oman päivityksen :) Seeya