Aulamummojen ankara valtakunta

      Ensimmäisenä kouluaamuna kävelimme kouluun Hanna-Kaisan ja Ninan seurassa. Koulu täällä alkaa useimmiten yhdeksältä, ja lähdettiin kävelemään n. puoli yhdeksän. Reitti koululle on tosi suoraviivainen ja eksyminen on lähes mahdotonta. Kävelymatka kestää noin 15min. Hanna-Kaisa ja Nina ovat siis suomalaisia vaihtareita Lybeckerin käsi-ja taideteollisuusopistosta. He ovat aloittaneet vaihtonsa kaksi viikkoa ennen meitä. Hassua kyllä meillä ei ole juurikaan samoja oppitunteja heidän kanssaan, joten koulussa emme oikeastaan tapaa.

      Koulussa etsimme käsiimme heti ensin Inese Pinken, vaihto-oppilas ohjaajamme. Inese on todella mukava nuori nainen, ja hän otti meidät lämpimästi vastaan. Hän esitteli meille koulua ja käytiin kättelemässä kaikki opettajat ja rehtori (jonka nimi on Jänis!). Joka kerroksessa istui mummeli vahtimassa oppilaita ja ilmeisesti heidän funktio oli kirjata ylös ala-ikäisten oppilaiden läsnäolot. Myös tarvikevarastossa ja narikassa oli omat mummelinsa. Kuulemma osa näistä mummoista on opettajien äitejä.

Piirrustusluokka

Koulusta löytyy varastontäydeltä esineitä sommitelmiin. Näitä vartioi yksi aulamummoista.

      Esittelyn jälkeen menimme ensimmäiselle tunnillemme mikä oli kuvanveistoa. Opettaja käski tehdä solmun huivistamme ja sitten muotoilla siitä tarkka kopio savesta. Tehtävä kuullosti ensin todella tylsältä ja yksinkertaiselta mutta osoittautuikin huippu vaikeaksi! Oli melkein mahdotonta saada savesta tarpeeksi tasainen pohja joka täytti opettajan tiukat vaatimukset. Pohjalaatan tulee olla täydellinen tasainen suorakulmio, ja opettaja huomasi pienimmätkin epätasaisuudet. Kuvanveiston jälkeen meillä oli vielä elävänmallin piirrustusta. Mallina oli yllättäen Inese! Inese kertoi että kaikki opettajat ja henkilökunta ovat aina jossain vaiheessa malllina elävänmallin piirrustuksessa. Inese on ollut talossa 7 vuotta ja tämä oli hänen ensimmäinen kertansa. 

        Ensimmäinen päivä olikin sitten siinä. Koulun jälkeen Hanna-Kaisa opasti meidät keskustaan Latvian taideakatemian taidetarvikekauppaan, josta meidän täytyi ostaa öljyvärit. 12 tuubia perusvärejä ja tärpätti maksoi yhteensä n. 50 euroa joka kyllä kirpaisi, mutta täytyy ajatella että Suomessa hinta olisi varmaan ollut kaksinkertainen, ylikin.

        Jana Rozentala vidusskola on siis vanha, perinteinen taidekoulu jossa on oppilaita n. 130, ja joka on tasoltaan Latvian toisen asteen kuvataide-oppilaitoksista mahdollisesti kovin. Ilmeisesti suuri osa täältä valmistuvista pääsee suoraan sisään Riikan taideakatemiaan jatko-opiskelemaan. Oppilaat täällä ovat harjoitelleet useita tunteja päivässä, joka päivä, joka viikko piirtämistä ja maalaamista mallista. Koulu kestää 4 vuotta, ja neljännen vuoden opiskelijat ovatkin sitten äärettömän taitavia vaikka suurin osa heistä on vasta 19-21 vuotiaita. Tietty huono puoli on ehkä se, että koulu selvästi painottaa opetuksessaan ainoastaan klassista esittävää taidetta. En ole nähnyt seinillä yhtäkään expressionistista maalausta, vaikka oppilaiden töitä roikkuu esillä joka käytävällä.

Meidän lukujärjestys

       Oppitunnit ovat vain 40 min pituisia, mikä on vähän hassua. 40min tuntien välillä on 5min tauko, ja päivässä saattaa olla viittäkin eri oppiainetta. Saa olla aika monta kertaa päivässä asettautumassa eri luokkiin ja levittämässä tavaroitaan, sitten taas siivoamassa niitä pois. Ilmeisesti oppilaat ovat kuitenkin jo tottuneet tähän, ja kun keskustelin ohimennen koulujemme erosta erään oppilaan kanssa, hän kommentoi: "eikö teistä tunnu puuduttavalta opiskella 8h samaa ainetta?". Kieltämättä ihan hyvä pointti. Oppilaista puheen ollen, koulussa meidän seurassamme on pyörinyt Gerda, 18-vuotias kolmannen vuoden opiskelija. Hän on ollut Suomessa vuosi sitten vaihdossa, ja nyt hän on täysin Suomi-fani. Gerda aikoo hakea ensi vuonna Suomeen opiskelemaan pelisuunnittelua. Aiomme hakea itseasiassa samaan kouluun ja samalle opintolinjalle! Aika hauska sattuma. Gerda on todella avulias ja selvästi jonkinmoinen opas vaihto-oppilaille (opettajat pyytävät häntä usein tulkiksi yms). Vaihdettiin jo numeroitakin, hän haluaisi esitellä meille kaupunkia tulevana lauantaina.

       Saa nyt kyllä nähdä että ehditäänkö poistua täältä kämpiltä enää ikinä koko vaihdon aikana, sen verran tuli läksyä nyt toisena koulupäivänä! Suunnittele omakuva-maalaus väriluonnoksineen, tee maalaus käsistä, piirrä viisi eri sommitelmaa, muotoile haluamastasi materiaalista ihmisen pää... Odotetaan Rosan kanssa kauhulla että tuoko huominen vielä lisää läksyä ensi viikoksi.

       Meille ei paljon pehmeää laskua suotu, ja on pieni shokki tämä taso ja tahti mitä meitä heti odotetaan. Tämän päivän maalaustunti oli kaiken huippu: Meidät oli laitettu maalaamaan viimeisen vuoden opiskelijoiden kanssa asetelmaa heidän viimeisellä maalauskurssillaan. Taso oli jossain ihan eri sfääreissä mihin me kykenimme, ja kaiken huipuksi opettaja ei puhunut sanaakaan englantia eikä hän ollut edes lopputunnista paikalla. Lisäksi meille oli käynyt joku informaatiokatkos, ja maalaustunneilla olisi pitänyt olla oma maalauspohja ostettuna ja mukana. Luulimme koko ajan että ne saa koululta. Kumpa joku olisi kertonut tämän meille eilen, Oltaisiin voitu samalla kun ostettiin öljyvärit ostaa myös maalauspohjia. Nyt sitten täytyi tyytyä lerppuun pahvin palaan koska muuta ei koulussa ollut. Kuulemma oppilaat ostavat aina omat pohjansa, koululta saa vain luonnospaperia. Jännittää vähän että kuinka paljon vielä tulee kulumaan rahaa taidetarvikkeisiin vaihdon aikana, toivottavasti Erasmus- rahani riittävät kaikkeen, koska muuta minulla ei ole :( . Noh, turha siitä on kai vielä stressata.

       Tulipa nyt pitkä blogipäivitys, mutta ainakin sain kurottua umpeen blogini ajoituksen :) Huomista innolla odotellessa! Henrietta out.