Haikeutta ja horrostilaa

Heips! Olen Henrietta, ensimmäisen vuoden kuva-artesaani opiskelija Hyriasta. Tähän blogiin vuodatan tarinoitani ja tunteitani vaihto-opiskelu ajaltani Latviassa huhti-toukokuussa 2015. Vaihto-opiskelu tapahtui Riikassa Jana Rozentala Makslas taidekoulussa ja vaihdossa kanssani oli luokkalaiseni Rosa.

Lukuvuosi hujahti aivan törkeän nopeasti, ja vaihto-oppilas jakso jotenkin vain ilmeistyi kaukaisesta horisontista suoraan kosketusetäisyydelle. Tuntui että vasta eilen juteltiin Michelen kanssa sopivasta kohdemaasta: Seuraavaksi jo löysinkin itseni seisomassa tyhjän matkalaukun edessä viimeisenä iltanani Suomessa! Noh, pakkasin sitten koko yön ja en nukkunut ollenkaan. Aamulla juna Lahdesta lähti 05.40 kohti Helsinkiä. Tässä vaiheessa oltiin Jannen kanssa draamailtu jo toisemme väsymyksen sekaiseen haikeuteen ja ero oli todella vaikea. Piti pidätellä kyyneleitä kun nousi junaan ja poikaystävä jäi vilkuttamaan asemalle. Onhan tämän vaihdon kesto kyllä kieltämättä pisin aika mitä ollaan ikinä oltu erossa. Itse asiassa pisin aika mitä olen ikinä ollut poissa Suomesta!
Väsymyksen sekainen surkuttelu vaihtui pian pelkkään väsymykseen kun kroppa tajusi univajeen laajuuden. Nukahdin samantien junaan, ja nukahtelin erinäisille julkisille penkeille koko loppu päivän.

Hyvästi Suomi!

Riika on niin lähellä Suomea, että järkevin ja edullisin keino matkustaa on risteilylaivalla Tallinnaan (kesto 3,5h, hinta 16e) ja ottaa Tallinnasta bussi Riikaan (kesto n. 5h, hinta 15-25e). Treffattiin Rosan kanssa Helsingin juna-asemalla. Kaksi punapäätä suuntasi kohti Latviaa. Tuli heti mieleen että pitääköhän ne meitä siskoksina siellä koulussa :)! Ei olla juteltu ihan älyttömästi Rosan kanssa koulussa, hienoa että päästään nyt tutustumaan paremmin.

Matka Riikaan käynnistyi laivassa mukavasti buffet-aamiaisella, joka piristi edes hetkeksi. Sain huomata että olin pakannu aivan törkeästi liikaa kamaa, ja laukkuni painoi kuin synti. Tallinnaan päästyämme otimme taksin bussiasemalle (n 4km Tallinnan satamasta, kyyti maksoi 6 euroa). Bussiasemalla jouduttiin vähän yli tunti odottamaan bussia. Vaivuin täksi ajaksi täysin horrokseen. Muistan vain yksijalkaisen pulun. Bussi lopulta saapui, ja yllätti minut kyllä laadukkuudellaan! Bussissa oli jokaisessa selkänojassa oma "viihde-keskus", eli kosketusnäyttö jossa oli alavalikot ilmaisille laatu-leffoille, sarjoille ja minipeleille. Laitteella pääsi myös nettiin. Nukuin puolet matkasta vasten Rosaa (kiitti Rosa), ja heräsin joskus raja-tarkistuksen aikoihin. Muutama rajamies vilkaisi nopeasti passimme ja siinäpä se.

Ensi vaikutelma Riikasta oli aika jännä. Rakennukset joita bussin ikkunasta vilahteli kertoivat loistokkasta menneisyydestä ja Jugend-tyylin kulta-ajasta, mutta niiden pinta oli hoitamaton ja graffitien peitossa. Tavallaan tosi hätkähdyttävä ja dramaattinen yhdistelmä. Bussiasemalla meitä oli vastassa kaksi muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa ja yksi Jana Rozentala- koulun latvialainen oppilas. Kaikki he on tosi mukavia ja auttoivat kantamaan överi-painavaa laukkuani, opastivat kaikessa yms. Tosi lämmin vastaanotto siis, kiitos heille. Vaihto-oppilaat Hanna-Kaisa ja Nina asuvat samassa opiskelija-asntolassa kuin minä ja Rosa, mutta eri kerroksessa. Nyt ekana aamuna käveltiin heidän kanssa kouluun.

Meidän komea pikku kämppämme. Internet ja siivooja sisältyy pakettiin!! :)

Tosiaan, tänään oli siis ensimmäinen koulupäivämme. Siitä aion kumminkin kertoa vasta huomenna, koska kello on melkein yksi yöllä. Univajeeni nyt sotki blogini rytmin ja muutenkin jotenkin minulla oli vaikea aloittaa kirjoittamaan. Ihan uusi kokemus minulle tälläinen blogailu. Ei edes facebookia tule päivitettyä yleensä. Koitan huomenna saada aikaan vähän hienompaa tekstiä. Nyt on liian kova väsymys, anteeksi maailma. Öitä!

Sinistä fantaa! Oli pakko maistaa.