Hyvästit Riikalle

Ulkoilmamaalauksen päädyin lopulta viimeistelemään valokuvan pohjalta huonojen säiden takia.

Vaihto on nyt ohi. Blogipäivitykset rullaa aika jälkijunassa kiitos viimeisen viikon hektisyyden. 

Viimeisenä viikkona ei ole tullut enää kovin hyviä fiiliksiä koulussa. Opettajat olivat suoraan sanoen välillä jo unohtaneet meidän olemassaolomme. Esim. viime viikon torstaina odottelin luokan edessä tunnin alkua. Opettaja ei kuitenkaan ikinä saapunut, eivätkä muutkaan oppilaat. Eli ilmeisesti jossain oli ilmoitettu että tuntia ei pidetä, mutta ei meille. Ehdin istua tyhjällä käytävällä 30min kunnes luovutin. Samantyylinen juttu tapahtui sekä maanantaina että tiistaina. Kaksi eri opettajaa antoi meille ajan milloin olla koululla erinäisten koulutehtävien viimeistelyä varten. Graafisen suunnittelun opettaja ei lainkaan ilmestynyt paikalle. Tiistaina taas kuvanveiston opettaja saapui paikalle 2h myöhemmin kuin oli sovittu. Motivaatio itsenäisten töiden tekemiseen on valitettavasti meillä laskenut loppua kohden, koska tuntuu etteivät opettajatkaan välitä enää kurssitöistämme.

Tästä tuli ihan hieno. En sittenkään pilannut sitä.

Tämä työ jäi kesken koska motivaatio yksinkertaisesti lopahti.

Ymmärrän että osasyynä tähän on ollut koululla vallinnut yleinen kiire ja touhotus. Lukuvuoden loppu on ovella: nelosvuoden opiskelijoilla on diplomityöt, kolmosilla on ollut YO-kirjoituksia vastaavat kokeet ja kaikilla oppilailla on lukukauden kurssitöiden loppukritiikki. Oppilailla ja opettajilla on nyt paljon mutakin mietittävää kuin me vaihtarit. Kumpa olisimme pystyneet aloittamaan vaihto-jaksomme pari viikkoa aikaisemmin. Näin olisimme välttyneet kaikelta tältä sekavuudelta mitä tämä aika vuodesta tuo Jana Rozentala makslas koulussa tullessaan.

Abstraktit sommitelmani. Välineinä öljyvärit, vesivärit, tussit ja kartongit.

Kauan odottamamme-  ja pelkäämämme kritiikkipäivä on nyt vihdoin ohi. Se oli keskiviikkona. Olimme keräilleet valmiit työmme talteen ajoissa edellisinä päivinä, ja nyt asettelimme ne koulun käytävälle. Oli hurjaa nähdä kuinka paljon olimmekaan lopulta saaneet aikaan! Tietysti vaikka koitin niin kovasti olla fiksu ja organisoitunut, oli yksi piirrustukseni hukassa, se ainoa minkä etsimisen jätin keskiviikolle. Ehti iskeä pieni paniikki, mutta onneksi löysin sen lähes tunnin etsimisen jälkeen viime minuutilla ennen kritiikin alkamista. Huh.

Rosan kritiikki ja opettajalauma.

Kritiikkiä antamaan saapuivat lähes kaikki opettajamme ja jopa koulun rehtori. Jos ei vielä jännittänyt niin viimeistään silloin. Pian jännitys kuitenkin korvaantui kiitollisuudella ja korviin asti yltävällä hymyllä, kun useampikin eri opettaja kehui töitäni ja antoi lähinnä ysiä arvosanaksi, mikä on todella hyvä saavutus. Eräs maalauksen opettajamme, nainen jonka tunneilla tein lasiastia asetelman, sanoi että olen maalauksessa parempi kuin yksikään aikaisempi vaihto-oppilas heillä. En tiedä oliko kehuvyöry kuinka tosiperäinen: voihan se olla vain kannustusta ulkomaisille vaihtareille. Tiedän että meidät arvostellaan paljon lievemmin kuin koulun omat oppilaat, koska lähtötasomme on ihan eri. Haluaisin kuitenkin uskoa että kehut olivat edes osittain aitoja :,)

Aika paljon sitä tulikin tehtyä kahdeksassa viikossa!

Kokonaisuudessaan n. 15min kestäneen arvioinnin jälkeen hyvästelimme opettajat. Osaa heistä tulee kaipaamaan. Keräsimme työmme ja painuimme Inesen toimistoon viimeistelemään paperityöt. Meidän täytyi toteuttaa itsearvio Suomen asteikolla eli 1-3, joka on kyllä typerin keksintö ikinä. Miksei edes 1-5 asteikko! Brutaalia. Sitten olikin edessä kaiken raahaaminen asuntolalle: 6 maalausta, kymmeniä piirrustuksia, grafiikanvedokset ja kipsivalu. Saimme ne jollain ihmeen kaupalla kaikki vietyä kerralla.

Illan tullen tapasimme vielä Inesen ja Gerdan viimeistä kertaa. Kävimme kahvilla Radisson luksushotellin ylimmän kerroksen ravintolassa, joka on kuuluisa näköalastaan. Eikä ihmekkään. Yli 20 kerrosta saatiin hissillä nousta että edessä avautui koko Riika! Eikä tällä kertaa tuulisesta kirkontornista käsin, vaan viihtyisästä ravintolan nojatuolista. Täydellinen paikka hyvästellä Riika, ja hyvästellä ne ihmiset jotka ovat tulleet täällä kahden kuukauden aikana kaikkein tutuimmiksi. Kiitos kaikesta.

Yöjunassa kohti Lahtea, pitkän reissupäivän viimeistä etappia. Terve taas Suomi! <3

Kotimatka torstaina oli suoraan sanoen aivan kamala. Vaikea uskoa että selvisimme kolmen maan läpi, bussien, laivan ja junan avulla kotiin, kun meillä oli kannettavana varmaan yhteensä 50kg per nenä. Mutta tässä sitä nyt istutaan. Kädet on vieläkin kipeänä ja univelka painaa, mutta me selvisimme. Kaikki maalaukset, piirrustukset ja kipsityö ovat ehjänä Suomessa. Matka alkoi klo 12.00 Riikasta ja päättyi 23.45 Lahden juna-asemalla jossa rakas Janne oli vastassa. Oma koti ja oma sänky ei ole ikinä tuntunut näin ihanalta.

Hyvää yötä!