Latvia, pieni mutta pippurinen

Tässä päivitys vielä asiasta josta en ole tainnut tarkemmin puhua, eli Latvian ruokakultturista ja perinteistä. Kaupoissa tosiaan hinnat ovat Suomea n. puolet alhaisempia, mutta tämä koskee lähinnä kotimaisia tuoretuotteita(liha, maito, leipä jne). Myös makeiset ja alkoholi ovat edullisia (Suomessa näiden hinnan on nostanut pilviin korkea verotus). Ulkomaiset hedelmät, vaatteet, kosmetiikka ja elektroniikka on aika saman hintaista kuin Suomessa. 

Naudan jauhelihaa

Kanafileitä. Halvalla lähtee.

Ihmeteltiin jo heti tänne tullessamme kun meillä ei ole mikroa asunnossa. Toisaalta, eipä kaupoissakaan näy mikroruokia! Latviassa elää nimittäin yhä vahvana kotona kokkaamisen kulttuuri, joka on saatu siirtymään myös nuoremmalle polvelle. Tämä on ollut minulle harmillista, koska oma kokkaustaitoni rajoittuu nuudelipussin heittämiseen kiehuvaan veteen.

Latviassa on muutamia perinneruokia - ja juomia joista on tullut kansallinen ylpeydenaihe. Näihin lukeutuu mm. Laima- makeismerkki, joka vastaa meidän Fazeriamme. Laima on saanut nimensä baltialaisen mytologian kohtalon jumalattarelta. Kuten Fazer, Laima-merkki on perustettu 1800-luvun lopulla, ja se on myös erityisen kuuluista suklaastaan. Toinen Latvian "kuuluisuus" on Riga black balsam- yrttiviina. Sitä näkee kaikissa kaupoissa, sitä on makeisissa, sitä on jäätelöissä. Vähän kuin meillä salmiakki. Ei ehkä sovi ihan kaikille, mutta kyseessä on tuote mitä saa vain Latviasta --> hyvä esim. tuliaisena. Sitten mainittakoon vielä "Karums"- jälkiruoka. Tämä pieni pyörylä kylmähyllyltä on todella perinteinen latvialainen herkku. Kyseessä on suklaalla päällystetty rahkajuusto. Todella tuhtia ja rasvaista, makua on vaikea kuvailla. Kannattaa maistaa.

 

Karums- jälkiruoka.

Mytologioista puheenollen, Latviassa ollaan todella ylpeitä maan vanhoista taruista ja perinteistä. Latviassa, kuten muuallakin Euroopassa, heräsi 1800-luvulla vahva tarve löytää oma kansallinen identiteetti. Vähän kuten Elias Lönnrot kokosi Kalevalan, Latviassa Andrejs Pumpurs kokosi ikivanhasta kansanrunoudesta Lāčplēsiksen, Latvian kansalliseepoksen. Kirja kertoo Lāčplēsis-nimisen sankarin urotöistä ja siinä esitellään latvialaisia "pakana-aikojen" jumaluuksia. Latviassa ehdittiin hetki juhlistaa omia kansanperinne-juuria mm. 1900-luvun vaihteen art Noveau arkkitehtuurissa, kunnes neuvostoliiton tultua kaikki kansankulttuuri kiellettiin harhaoppisena.
Kuten muissakin neuvostoliiton sortamissa maissa, myös Latviasta koitettiin kitkeä mikä tahansa mikä saattaisi yhdistää kansan ja nostattaa kansallishenkeä.



Riikan vanhoissa rakennuksissa kukoistaa 1900-luvun vaihteessa muodissa ollut Art Noveau arkkitehtuuri. Monet sen aiheista on otettu Latvialaisesta mytologiasta.

Latvian kansalliseepoksen sankari. Patsas sijaitsee Jurmalassa.

 

Latvia sai itsenäisyytensä vasta 1991, se on siis vielä aika tuore juttu ja siitä osataan olla ylpeitä. Ehkä siksi vanha kansankulttuuri elää ja potkii niin vahvana. Latvialaisia taikariimuja ja kirjailua näkee kaikessa: huiveissa, koruissa, kännykänkuorissa ja jopa tatuointeina. Kansallispuvut ja kansanjuhlat ovat hyvin suosittuja.

Art Noveau-patsaista ollaan Riikassa ylpeitä, ja niitä hyödynnetään ovelasti esim. graafisessa suunnittelussa.

Riimuja pronssissa. Kaikilla on oma merkityksensä ja ne tuovat kantajalleen eri asioita.

Riimuja villahuivissa.
 

 

Katselen tätä vähän haikein mielin, koska tuntuu että Suomessa oma kansanperinteemme on jo vähän unohtumassa. Olemme "vain osa Eurooppa, pieni mitätön maa jolla ei mene taloudellisesti hyvin". Meidän pitäisi muistaa paremmin myös omat uniikit perinteemme, omat ikivanhat uskomuksemme ja oma hieno Kalevalamme. Latviassa on puolet vähemmän asukkaita kuin Suomessa ja heikompi taloustilanne. Silti täällä osataan olla todella ylpeitä omasta kulttuurista ja maasta. Suomessa on päässyt jo vähän unohtumaan se, mitä kaikkea itsenäisyys oikeastaan tarkoittaakaan. Kuinka iso asia se on. Suomikin saa olla itsestään ylpeä.