Loppukiri

Enää ei ole paljon jäljellä vaihtoa, mutta vielä on paljon töitä mitä tehdä :'D Onneksi ollaan jo voiton puolella. Kotiinlähtö alkanut kyllä kieltämättä pyöriä mielessä yhä enemmän. Kaksi kuukautta on kuitenkin pitkä aika, ja olen yllättynyt kuinka paljon voi kaivata ihan tavallista arkea koto-Suomessa! Olen aina kokenut olevani todella seikkailumielinen ja tylsää arkea pakeneva ihminen, mutta näköjään sillekkin on rajansa. On ikävä perhettä, ystäviä ja työkavereita. Noh, pian taas nähdään.



En ole lainkaan tyytyväinen kuvaan enkä toteutukseen mutta
enää ei ole aikaa uudelle julisteelle joten tällä mennään... -__-

Tällä viikolla saimme kokea ensimmäistä kertaa itsenäisen työskentelyn edut ja haitat. Maanantaina opiskelimme koulussa täyden koulupäivän itsenäisesti. Aamulla teimme näyttelyjulisteitamme n. 4 tuntia, iltäpäivä meni "parade-portrait" maalausten parissa. Päivä meni vauhdilla, ja jotenkin tekeminen oli helpompaa kun saimme olla kahdestaan tyhjissä luokissa ja keskittyä kaikessa rauhassa. Toisaalta jos jotain ei osannut tehdä tai eteen tuli ongelma, ei ollut opettajaa jolta pytää neuvoja. Etenkin paraati-muotokuva maalauksessa olen usein jumissa, koska se on todella haastava työ, suurin maalauksemme täällä, ja nyt täysin omien taitojen varassa.


Koen että onnistuin etenkin ilmeessä.

En muista mainitsinko, mutta saimme tosiaan vaihdon alussa tehtäväksemme suunnitella ns. paraati muotokuva itsestämme. Eli maalaa koko-kuva itsestäsi sellaisissa vaatteissa jotka kuvastavat sinua(ei arkivaatteissa). Maalaan itseni nais-ritarina, koska mytologiat ja fantasia ovat lähellä sydäntäni ja ihailen vahvoja naishahmoja. Maalaustani varten olen hakenut inspiraatiota mm. 1800-luvun prerafaeliittien( infoa ) maalauksista(esim. John Collier, Sir Frank Dicksee inspiraatio1  inspiraatio2). Haarniskani maalauksessa on Liisa Ihmemaassa- elokuvasta inspiraatio3 .

Grafiikan etsaus-työssä olemme laatan syövytysvaiheessa, kuvanveistossa valoimme huivi-veistoksemme juuri kipsiin. Jos mikään ei mene pieleen, saamme ehkä juuri ja juuri nämä työt ajoissa valmiiksi. Molemmista on vain 2 x 40min viikossa oppitunteja, joten on ollut aina tiukka aikataulu. Sekä grafiikassa että kuvanveistossa on työvaiheita jotka vievät väistämättä kauan aikaa ja lisäksi tässä koulussa moni työvaihe tehdään erilailla kuin Suomessa.

Ulkona maalattava asetelma on vielä pahasti kesken, koska ylläri pylläri ulkona satoi viime kerralla. On ollut kuitenkin todella opettavaista maalata ulkona: valaistus ja värit ovat ihan erilaiset kuin sisällä. Kun sisällä varjot ovat lämmintä väriä ja valokohdat kylmää, niin ulkona valo näyttäytyy lämpimänä ja varjot kylmänä. Olen alkanut pikkuhiljaa hahmottaa eri värejä paremmin: Kun näen sävyn, en ole enää täysin pihalla siitä miten sen voisi sekoittaa ja onko se lämmin vai kylmä. Yhä useammin löydän itse oikean sävyn ilman opettajaa.

 

Asetelma etenee...

 

Piirrustustunnit loppuivat nyt ja emme sitten päässeet enää jatkamaan Inesen muotokuvaa. :/ Harmittaa. Muu luokka lähtee nyt lyhyelle lukulomalle, mutta meille jätettiin itsenäinen piirrustustehtävä jota jatkamme normaaliin tapaan luokassa ensi viikon piirrustustuntien aikana (ilman opettajaa). Harmikseni meille on valittu luultavasti koko koulun rähjäisin täytetty eläin piirrustusmalliksi. Koululta löytyisi vaikka mitä kauniita luontokappaleita, mutta me piirrämme tieraadon näköistä teerikukkoa... Noh, ainakin se on eläin, mikä on kivaa vaihtelua kipsipäihin!

Jalat ovat nyt valmiit. Geometrisuus oli minulle haaste.

Roadkill

Piirrustuksessa ehkä tärkein täällä oppimani asia on valo-ja varjoalueiden hahmotuskyky. Osaan pikkuhiljaa olla tuijottamatta yksittäisiä pikku varjoja, siristää silmiäni ja nähdä että hei, itseasiassa tämä koko iso alue on kokonaisuudessaan tummempi kuin tuo toinen. Tämän koulun opettaman konstruktivismin/blocking-tyylin hallitseminen vaatii silti vielä paljon siistitympiä viivoja ja varmempaa kädenjälkeä.