Linnoja hiekasta ja kivestä

 

Viimeinen täysi viikko Riikassa loppui kesäisissä tunnelmissa, kun sunnuntaina päätin liittyä Gerdan perheen mukaan reissulle Jelgavaan hiekkaveistoskisaa katsomaan. Meillä on kyllä vieläkin maalauksia mitä viimeistellä mutta päätin ottaa niistä hermolomaa: itsenäinen maalaaminen ilman opettajan apua ja äärettömän epäkäytännöllisissä tiloissa (asuntolamme huone) on turhauttavaa. Koululla on tällä hetkellä lähes mahdoton maalata koska 4:nnen vuoden opiskelijat tekevät diplomitöitään maalausluokissa. Otimme siis loput maalaukset asuntolalle.

Vuosittainen hiekkaveistoskisa pidettiin pienessä Jelgavan kaupungissa joka sijaitsee n. 45min ajomatkan päässä Riikasta. Kilpailu ei ollut kovin suuri, mutta osaanottajia oli silti monesta maasta, Suomestakin. Veistosten teemana oli ihmisen suhde teknologiaan. Talvisin Jelgavassa pidetään jääveistoskisat.

Tämä oli mielestäni hienoin veistos



 

 

Hiekkaveistoskisan jälkeen piipahdimme paluumatkalla Jelgavan ja Riikan välissä sijaitsevassa Rundalen linnassa, yhdessä Latvian suosituimmassa turistikohteessa. Tai oikeastaan kävimme vain sen puutarhassa, mikä jo itsessään oli niin iso alue että käynti venyi lähes kaksituntiseksi. Rundalen linnan sisälle pääsy olisi maksanut lähes 7 euroa. Jos kiertelyyn olisi ollut aikaa, olisi linnakierroskin varmaan hieno kokemus. Tänne kannattaa tulla niin, että varaa siihen koko päivän. Linnan tiluksilla on valtava kokoelma eri tulppaani ja ruusulajikkeita, osa hyvin harvinaisia. Näin aikaisin eivät ruusut vielä kukkineet, mutta tulppanit olivat parhaimmillaan. Puistosta tuli mieleen mini-Versailles (en ole Versaillesissa ikinä käynyt mutta suunnilleen tiedän miltä se näyttää :'D )...



Vincent Van Gogh- tulppaanilajike on lähes musta.



 

 

 

 

Illalla katsoimme vielä Rosan kanssa Game of Thronesia, joka valitettavasti on osoittautunut välillä aika huonoksi nukkumaanmeno sarjaksi. Välillä juonenkäänteet ovat olleet vaan niin raivostuttavia ja masentavia että jäämme vatvomaan niitä (itseksemme tai keskenämme) vielä myöhään yöhön. Etenkin jos oma lempihahmo kuolee brutaalisti...