Loppukiri

Enää ei ole paljon jäljellä vaihtoa, mutta vielä on paljon töitä mitä tehdä :'D Onneksi ollaan jo voiton puolella. Kotiinlähtö alkanut kyllä kieltämättä pyöriä mielessä yhä enemmän. Kaksi kuukautta on kuitenkin pitkä aika, ja olen yllättynyt kuinka paljon voi kaivata ihan tavallista arkea koto-Suomessa! Olen aina kokenut olevani todella seikkailumielinen ja tylsää arkea pakeneva ihminen, mutta näköjään sillekkin on rajansa. On ikävä perhettä, ystäviä ja työkavereita. Noh, pian taas nähdään.



En ole lainkaan tyytyväinen kuvaan enkä toteutukseen mutta
enää ei ole aikaa uudelle julisteelle joten tällä mennään... -__-

Tällä viikolla saimme kokea ensimmäistä kertaa itsenäisen työskentelyn edut ja haitat. Maanantaina opiskelimme koulussa täyden koulupäivän itsenäisesti. Aamulla teimme näyttelyjulisteitamme n. 4 tuntia, iltäpäivä meni "parade-portrait" maalausten parissa. Päivä meni vauhdilla, ja jotenkin tekeminen oli helpompaa kun saimme olla kahdestaan tyhjissä luokissa ja keskittyä kaikessa rauhassa. Toisaalta jos jotain ei osannut tehdä tai eteen tuli ongelma, ei ollut opettajaa jolta pytää neuvoja. Etenkin paraati-muotokuva maalauksessa olen usein jumissa, koska se on todella haastava työ, suurin maalauksemme täällä, ja nyt täysin omien taitojen varassa.


Koen että onnistuin etenkin ilmeessä.

En muista mainitsinko, mutta saimme tosiaan vaihdon alussa tehtäväksemme suunnitella ns. paraati muotokuva itsestämme. Eli maalaa koko-kuva itsestäsi sellaisissa vaatteissa jotka kuvastavat sinua(ei arkivaatteissa). Maalaan itseni nais-ritarina, koska mytologiat ja fantasia ovat lähellä sydäntäni ja ihailen vahvoja naishahmoja. Maalaustani varten olen hakenut inspiraatiota mm. 1800-luvun prerafaeliittien( infoa ) maalauksista(esim. John Collier, Sir Frank Dicksee inspiraatio1  inspiraatio2). Haarniskani maalauksessa on Liisa Ihmemaassa- elokuvasta inspiraatio3 .

Grafiikan etsaus-työssä olemme laatan syövytysvaiheessa, kuvanveistossa valoimme huivi-veistoksemme juuri kipsiin. Jos mikään ei mene pieleen, saamme ehkä juuri ja juuri nämä työt ajoissa valmiiksi. Molemmista on vain 2 x 40min viikossa oppitunteja, joten on ollut aina tiukka aikataulu. Sekä grafiikassa että kuvanveistossa on työvaiheita jotka vievät väistämättä kauan aikaa ja lisäksi tässä koulussa moni työvaihe tehdään erilailla kuin Suomessa.

Ulkona maalattava asetelma on vielä pahasti kesken, koska ylläri pylläri ulkona satoi viime kerralla. On ollut kuitenkin todella opettavaista maalata ulkona: valaistus ja värit ovat ihan erilaiset kuin sisällä. Kun sisällä varjot ovat lämmintä väriä ja valokohdat kylmää, niin ulkona valo näyttäytyy lämpimänä ja varjot kylmänä. Olen alkanut pikkuhiljaa hahmottaa eri värejä paremmin: Kun näen sävyn, en ole enää täysin pihalla siitä miten sen voisi sekoittaa ja onko se lämmin vai kylmä. Yhä useammin löydän itse oikean sävyn ilman opettajaa.

 

Asetelma etenee...

 

Piirrustustunnit loppuivat nyt ja emme sitten päässeet enää jatkamaan Inesen muotokuvaa. :/ Harmittaa. Muu luokka lähtee nyt lyhyelle lukulomalle, mutta meille jätettiin itsenäinen piirrustustehtävä jota jatkamme normaaliin tapaan luokassa ensi viikon piirrustustuntien aikana (ilman opettajaa). Harmikseni meille on valittu luultavasti koko koulun rähjäisin täytetty eläin piirrustusmalliksi. Koululta löytyisi vaikka mitä kauniita luontokappaleita, mutta me piirrämme tieraadon näköistä teerikukkoa... Noh, ainakin se on eläin, mikä on kivaa vaihtelua kipsipäihin!

Jalat ovat nyt valmiit. Geometrisuus oli minulle haaste.

Roadkill

Piirrustuksessa ehkä tärkein täällä oppimani asia on valo-ja varjoalueiden hahmotuskyky. Osaan pikkuhiljaa olla tuijottamatta yksittäisiä pikku varjoja, siristää silmiäni ja nähdä että hei, itseasiassa tämä koko iso alue on kokonaisuudessaan tummempi kuin tuo toinen. Tämän koulun opettaman konstruktivismin/blocking-tyylin hallitseminen vaatii silti vielä paljon siistitympiä viivoja ja varmempaa kädenjälkeä.

Eläimellistä menoa

Nyt olemme vihdoin voiton puolella Riikan tutkimisessa. Aluksi tuntui ettei muuta ehdi kuin läksyjä pakertaa, mutta onneksi kotiläksyjä ei ole tullut enää lisää jakson alun jälkeen ja nyt uuden lukujärjestyksen myötä meille vapautui reilusti lisäaikaa tehdä niitä.

Tiistaina koulupäivämme loppuu jo 14.10. Sää oli kaunis, joten päätimme hoitaa eläintarhavierailun pois alta Gerdan seurassa. Riikan eläintarha on hieman pienempi kuin Korkeasaari. Eläimistö on suunnilleen sama kuin Korkeasaaressa, mutta joitakin eläinlajeja (esim. jääkarhu, virtahepo, kirahvi, susi) ei Korkeasaaresta löydä. Eläintarhaan pääsee bussilla nro. 11 ja matka kestää n. 30min. Olin kuullut vähän juttua että olot eläimillä ovat tässä eläintarhassa vähän niin ja näin, niinkuin monissa entisen itäblokin eläintarhoissa. Varustauduinkin henkisesti kohtaamaan kärsiviä ja huonosti hoidettua eläinraukkoja.

Nalle voisi haluta vähän isommat tilat.

Huhut osoittautuivat onneksi osittain vääriksi. Osa eläimistä oli kieltämättä liian pienissä aitauksissa ja niillä oli liian vähän virikkeitä. Matelijoilla voisi olla paremmat olot terraarioissaan (monella epäonnistunut nahanluonti ja kuivunut olemus) ja karhut+kissaeläimet vaatisivat paljon enemmän tilaa. Myös akvaariokalat oli survottu Suomen mittapuulla laittoman pieniin altaisiin, mutta tämä nyt on seikka jonka saa valitettavasti todeta jo ihan eläinkaupoissa Latviassa. Riikan eläintarhassa kuitenkin huomasi että eläinten aitauksia on alettu modernisoida, ja esimerkiksi kirahveille oli ihan viime vuosina rakennettu upea uusi aitaus. Myöskin norsuista on kokonaan luovuttu jo vuonna 2003 koska eläintarhassa ymmärrettiin niiden olojen olevan liian huonot. Norsuille rakennetaan pikkuhiljaa ja varojen salliessa  uudet tilat, joten ehkä lähivuosina Riikassa pääse taas katselemaan elefantteja livenä.

Kirahvi koitti kovasti ylettyä voikukkiin.

Ihan kuten Korkeasaaressa, Riikan eläintarha oli täynnä riikinkukkoja. Lieneekö joku yleinen perinne eläintarhoissa, vaikea sanoa kun niin harvassa tullut käytyä. Riikinkukkoja oli jopa törkeän paljon, ja niitä istuskeli kaikessa rauhassa muiden eläinten aitauksissa kirkumassa ja tappelemassa keskenään. Möly oli aika korviahuumaava.

Riikinkukko istui kaikessa rauhassa villisika-aitauksessa. Taustalla oikea asukas.

 

Tiikeri-emo ja poikanen

Eläintarhassa on suuri valikoima eri maiden kesyjä ja puolivillejä kotieläimiä eli ns. "petting zoo". Näiden olot olivat hyvät. Seuraavaksi tulee vastaan lintutarha, josta polut johdattavat tropiikkitalolle ja isojen lihansyöjien aitauksille. eläintarhassa oli tullut juuri poikasia siperian tiikereille ja ilveksille. Näimme molemmat pesueet, olivat aivan törkeän suloisia. Itselleni käynti oli hieno kokemus, koska näin ensimmäistä kertaa elämässäni suden ja jääkarhun (oli hevosen kokoinen otus!!). Tuli samalla testattua oikein kunnolla oma 20 megapixelin "mahti-kamera" uudessa Sonyn xperia Z3 kännykässäni , joka osoittautui taas pettymykseksi. :/

Skorpioninn kitiinikuori hohtaa UV-valossa. Tiede ei osaa vieläkään selittää miksi.

 

Tämä murhanhimoien kurki seurasi meitä ja koitti nokkia aidan läpi :S

Valitettavasti opasteet ja kyltit eläintarhassa ovat lähinnä venäjäksi ja latviaksi. Suosittelen kaikesta huolimatta Riikan matkailijoille piipahtamaan Riikan eläintarhassa, koska lipputuloilla eläintarha rahoittaa eläinten aitausten uusimista parempaan päin.

Tällä kultakalalla on jotain pahasti vialla....

Simpukoita hiekassa

Keskiviikkona käynnistynyt kouluviikko jäi lyhyeksi mutta tuottoisaksi. Torstai toi tullessaan uuden lukujärjestyksen ja samalla uusia maalaustunteja. Torstai-aamuna aloitimme uuden opettajan johdolla ulkoilmamaalauksen koulun pihalla. En ole ikinä maalannut ulkona ja nyt jo pelottaa että mites sitten jos joku torstai aamu sataa... :'D Keskipäivän piirrustus tunneilla emme onneksi jatkaneet Inesen muotokuvaa ilman mallia, vaan saimme piirrustustehtäväksi kipsi-jalkoja. Alan yhä enemmän huomata että geometria ja selkeät linjat ovat minun heikkouteni: Tässäkin tehtävässä tuskastelin niissä kovasti. Jatkamme jalkoja vielä ensi viikolla.

Iltapäivällä aloitin vielä yhden uuden asetelmamaalauksen. Aiheena on pullorykelmä ikkunalaudalla. Yllätyin kovasti kun opettaja kehui luonnostani hienoksi, työhän oli vasta alussa! Onnistuin kuulemma saamaan pulloista "herkän ilmavia". Toisaalta oli tosi kiva kuulla välillä puhtaita kehuja ilman "mutta..."-jatkoa, MUTTA toisaalta nyt mietin että mitä jos pilaan työn "herkkyyden" jatkamalla sitä..! Apua.

Perjantain aamutuntien jälkeen koitti vapaus, ja suuntasimme vanhan kaupungin ytimeen Riga Bourse- taidemuseoon. Riga Boursen näyttelyissä yhdistyy idän ja lännen taidehistoria sekä uudet taidesuuntaukset. Vierailimme museossa etenkin sinne juuri avautuneen Impressionismi -näyttelyn takia. Näyttelyssä oli esillä töitä todella suurilta nimiltä: näin ensimmäistä kertaa elämässäni "livenä" Picasson, Matissen, Chagallin, Cezannen, Cauguinin, Renoirin ja jopa Van Goghin töitä.
Kieltämättä teokset edustivat vähemmän tunnettua tuotantoa, muta pääsipähän näkemään sen kuuluisan "mestarien siveltimenjäljen" :) .

AITO PICASSO! TODELLISTA TAIDETTA! Teoksen syvällinen ilme sai minulle kyyneleet silmiin. 

Riga boursen ylimmät kerrokset oli omistettu Idän ja lännen taidehistorialle. Varsinkin idästä kertova kerros oli lumoava, tiivis raapaisu läpi koko Aasian. Ainoa harmittava asia oli esineiden ikä: ne kyllä edustivat vanhaa perinteistä käsityötä, mutta suurin osa oli valmistettu 1800-2000-luvulla.

Aito muumio!

Norsunluusta tehtyjä esineitä ja kokonainen syöksyhammas katana-tuppena.

Japanilaiset Uzume ja Daruma -nuket tuovat kotiin onnea.

Lännen taidehistorian edustus oli todella kämäinen kokemus. Hienoissa tiloissa roikkui ei niin hienoja maalauksia. Suurin osa oli tummunut ja kiilsi niin pahasti auringossa ettei niistä saanut selvää. Suurin osa oli myöskin 1600-luvulta eli barokkia (= extra tummia). Taiteilijat olivat minulle täysin tuntemattomia, lukuunottamatta viimeisestä huoneesta löytynyttä pientä piirrustusta Monetilta ja toista Degasilta. No, oli näyttelyssä sentään suomalaisedustus! Nimittäin Väinö Alfred Blomstedin maalaus "jousiampuja".

HYVÄ SUOMI!

Tästäkin museosta löytyi komiikan helmiä (Picasson lautasen lisäksi):

Seonnut nainen.

pahansuopa pyhimys

Lauantaina lähdimme kotoa jo aikaisin jotta ehdimme ajoissa kirpputoripäiville tekemään löytöjä. Riikan Zeppelin-kauppahallien takana järjestetään kerran kuussa suuri kirpputori josta löytää vanhan tavaran ja antiikin lisäksi myös käsityöläisten myyntikojuja. Minun tuli ostettua liikaakin käsitehtyjä korvakoruja (esim. näiden tekijältä https://www.etsy.com/shop/WAYstore ) ja nyt on kova morkkis. Ei siitä sen enempää. Ensi viikolla Riikassa on valtava Andele Mandele-kirpputoritapahtuma joka järjestetään vain kerran vuodessa. Odotan kauhulla ja innolla, pelottaa että tuleeko taas tuhlattua. Pitää varmaan jättää kortti kotiin ja nostaa vain pieni määrä käteistä niin en innostu.

Harakan vaistot ottivat vallan... -__- Nyt hävettää.

Jurmalassa ravintolatkin ovat upeita.

Lauantai ilta oli aurinkoinen ja lähdimme vielä junalla Jurmalaan Gerdan ja toisten suomalais-vaihtareiden kanssa. Juna-lippu maksoi ainoastaan 1,40e. Matka Jurmalan rantakaupunkiin junalla kesti n. 30min. Jurmala on Latvian rikkaiden asuinseutua ja sen huomaa: hinnat ovat korkealla, talot ovat upeita ja ihmiset siististi pukeutuneita. Emme kuitenkaan tullet ihailemaan Jurmalan keskustaa, vaan sen vieressä levittäytyvää yli 20km pitkää hiekkarantaa. Ranta on yksi Latvian kuuluisimmista nähtävyyksistä ja en yhtään ihmettele miksi. Silmänkantamattomiin jatkuva valtava valkoinen hiekkaranta, suolainen meri, simpukoita vesirajassa... En ole itse ikinä päässyt etelänmatkalle, mutta nyt ymmärrän paremmin niitä ihmisiä jotka maksavat suuria summia rantalomista. Taisin juuri rakastua mereen.

Takaisin Riikaan tullessa tupsahdimme keskelle valtavaa festivaali-aluetta voitonpatsaan ympärillä (sen saman voitonpatsaan joka pystytettiin natsiupseerien hirttopaikalle). Pian kuulimme että kyseessä on Venäjällä juhlittava voitonpäivä http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitonp%C3%A4iv%C3%A4 , jota myös Latvian venäläisväestö juhlii 9. Toukokuuta. Voitonpäivä on latvialaisille puolestaan vuosipäivä sille, kun Neuvostoliitto taas miehitti Baltian maat, joten tunnelma on Latvian eri kansanryhmien välillä on voitonpäivänä erityisen kireä ja ristiriitainen: toiset juhlistavat sitä päivää jota toiset surevat.

Jotain juhlittavaa oli sentään latvialaisillakin: nimittäin jääkiekko-ottelun voitto Itävaltaa vastaan 2-1! Oli kummallista ja huvittavaa nähdä ensin tuhansia juhlivia juopuneita venäläisiä, jotka lähempänä asuntolaamme korvaantuivat juhlivilla juopuneilla latvialaisilla jääkiekkofaneilla :) ! Onnea Latvialle kisoihin.

Perhosia ja parisuhdeterapiaa

Tänään loppui loma ja Janne lensi takaisin Suomeen. Poikaystävän vierailu oli mukava piristys arkeen vaikka visiitti olikin harmillisen lyhyt. Onneksi olin ollut Riikassa jo näinkin kauan, niin osasin maksimoida ajankäyttömme ja näyttää Riikasta tiivistetyt parhaat palat. Enimmäkseen kävimme paikoissa jotka olivat minulle jo tuttuja, mutta pari uuttakin juttua tuli koettua, kuten kasvitieteellisen puutarhan perhoshuone (vihdoin!) ja Folkklubs-kellariravintolan mahtavat ruuat ja hunajaolut http://www.folkklubs.lv/en .

Atlasperhonen lentää vain öisin.

Kahvilla ennen elokuviin menoa :)

Eka koulupäivä loman jälkeen ei ollut ihan parhaasta päästä. Aamulla aloitimme uuden vaiheen huivi-veistoksissamme: nimittäin kipsaamisen. Kipsin kanssa läträäminen ei ole ehkä minun juttuni, koska lopussa muottini hajosi kolmeen osaan. Ensi kerralla sitten paikkailemaan... Iltapäivällä Piirsimme 3 oppituntia Inesen muotokuvaa mutta ilman itse mallia paikalla. Tämä oli todella turhauttavaa ja lähes mahdotonta. Huomennakaan Inese ei ole paikalla, en tiedä mitä silloin teemme. Niin, ja kuulimme että ensi viikolla meillä on viimeiset tunnit piirrustusta, sitten tämäkin kurssi loppuu koska kolmosluokkalaiset alkavat lukea koeviikkoja varten. Eli lukkariimme tulee taas lisää isoja mysteerimuutoksia. Noh, turha sitä on etukäteen murehtia.

Tämä oli nyt lyhyt päivitys mutta aina ei jaksa kirjoittaa romaania ja läksyt odottavat! :) Moimoi.

Täällä lyijykynät on tapana teroittaa mattoveitsellä, koska siten terästä saa sopivan myös laveeraukseen. Oppilaat eivät saa käyttää tavallista teroitinta. 

Kukkasia ja kidutussellejä

Otimme loppuviikon vapaapäivistä kaiken irti, ja hyödynsimme ne tutkimalla paikkoja joissa emme olleet vielä ehtineet käydä. Nyt on tullut nähtyä ja koettua Riikan kasvitieteellinen puutarha, KGB:n entinen päämaja sekä Latvian miehitysmuseo. Varoitus: tämä päivitys on täynnä kuvia! en osannut karsia niitä, haluan näyttää ne kaikki.

Magnoliapuiden tuoksu levittäytyi koko puutarhaan

Torstai ilta oli kauniin aurinkoinen ja kasvitieteellinen puutarha hehkui iltaruskossa. Jana Rozentala koulun opiskelijakortilla sai täältäkin alennusta, ja sisäänpääsy maksoi vain 2e. Paikka sijaitsee melkein koulumme vieressä. Helsingin vastaava puutarha on ehkä hieman vielä hienompi, mutta kyllä tämäkin kannatti nähdä! Yksi asia kyllä jäi harmittamaan: Riikan kasvitieteellisen puutarhan perällä on erillinen pikku rakennus joka on täynnä eksoottisia perhosia. 4,50e maksua vastaan niiden sekaan pääsee istuskelemaan. Valitettavasti saavuttiin liian myöhään, sillä perhostalo oli suljettu jo viideltä :( . Saattaa olla että käyn vielä uudestaan ihan vaan perhosten takia.

Tässä ehkä kasvi jonka saisin pysymään elossa :')

Rosa, Henrietta, Gerda ja Nina

Gerda opasti meidät perjantaina erään piilotetun helmen luokse, joka on pakko tässä mainita, ja jota suosittelen todella kaikille kirjatoukille. Dzirnavu iela- kadulta löytyy pieni huomaamaton sivukäytävä, joka johtaa sisäpihalle. Täällä sisäpihalla sijaitsee charmikkain pikku kirjakauppa minkä ole ikinä nähnyt, Robert's Books. Kirjakaupan kirjat ovat kaikki englaninkielisiä, uusia ja käytettyjä. Kaupassa on tuoleja ja sohva, johon voit rauhassa istahtaa selaamaan kirjoja rennon klassisen musiikin soidessa taustalla. Kirjan seuraksi pystyy myös ostamaan viiniä, 3e/lasillinen. Jos olet seikkailumielinen ja haluat yllättää itsesi tai ystäväsi, voi mukaansa ostaa valmiiksi paketoidun teoksen. Paketissa lukee vain lyhyt kuvaus kirjan genrestä ja aiheesta, loput saat tietää vasta kotona!

Lauantaina tutustuttiinkin sitten Latvian historiaan ja sen synkkään lähimenneisyyteen Neuvostoliiton alaisuudessa. Latvia on ollut historiansa aikana usean eri valtion miehittämänä. Vuonna 1920 se vihdoin taisteli itsenäisyytensä Venäjästä, ja Latviassa nautittiin lyhyt vapauden aika. No, tämä ei kestänyt kauan, ja vuosien 1940-1945 aikana Latvialaiset saivat kärsiä kaksi miehitystä neuvostoliitolta ja yhden natseilta. Lopullisen itsenäisyytensä Latvia on saanut vasta 1991.

Hirtettyjä natsiupseereja. Hirttopaikalle rakennettiin neuvostoliittoaikana iso voiton patsas, joka on vieläkin Riikassa.

Riikasta löytyy entinen KGB:n(neuvostoliiton salaisen poliisin) päämaja, joka on avattu yleisölle vasta 2014. Rakennuksessa järjestetään esittelykierroksia, joihin osallistumalla saa kuulla mitä hirveyksiä talossa oikeasti tapahtui. Ulkoapäin talo näyttää ihan normaalilta, mikä oli tarkoituskin. Rakennuksen käyttötarkoitus on kuitenkin ollut toimia salaisena tyrmänä ja kidutuspaikkana KBG:n vangeille. Henkilöt, joita epäiltiin venäläisvastaisiksi, usein myös heidän lähipiirinsä, vangittiin tänne ja kuulusteltiin julmasti jopa vuosien ajan. He elivät kammottavissa oloissa ja jatkuvan väkivallan uhreina. Rakennuksen muurien sisällä on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, osa teloitettuna, osa huonoihin oloihin. Kuolleet haudattiin joukkohautoihin metsään. Vain osan uhreista nimet tiedetään, suurin osa on jäänyt nimettömiksi. Outoa kyllä, vielä tänäkään päivänä KGB-talossa työskennelleiden henkilöiden nimiä ei ole tuotu julkisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osa maan johtavista virkamiehistäkin saattaa olla entisiä KGB-talon työntekijöitä.

Monien suureksi kummastukseksi talon sisäpihalla törrötti yllättäen ristiinnaulittu Putin, johon yleisö sai mennä hakkaamaan nauloja! Opaskin oli hyvin hämmentynyt, mutta keksi lopulta selityksen. Kyseessä luultavasti on eilen avatun nykytaidenäyttelyn yksi teos, jonka luonteeseen kai kuuluu sijaita KGB-talon alueella. Ehkä tämä viittaa siihen faktaan että Putin on entinen KGB:n mies.

Jatkoimme vielä miehitysmuseoon tutkimaan lisää Latvian historiaa, mutta valitettavasti siellä oli suurin osa nättelystä vain latviaksi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen.

Latvian asukkaista 1/3 on venäläisiä ja he puhuvat yleensä vain venäjänkieltä. Vanhemmat latvialaiset muistavat vielä neuvostoliittoajat ja tämä luo jännitteitä. Asiaa ei auta se, että monissa latvian viroissa täytyy osata puhua venäjää, mikä tuntuu itsenäisistä latvialaisista epäreilulta. Venäläiset myöskin seuraavat lähinnä venäläistä tv:tä ja sanomalehtimediaa, joka on usein propagandan sensuroimaa. Esim. latviankielinen ja venäjänkielinen henkilö luultavasti lukevat aivan erilaisia uutisia Ukrainan sodasta ja EU:sta vaikka samassa maassa asuvatkin. Venäläisvähemmistö-aihe on selvästi hieman arka paikka latvialaisille, sillä kaikki varovaisesti aloittamani keskustelut ovat päättyneet epämääräisiin vastauksiin ja aiheen välttelyyn.