Simpukoita hiekassa

Keskiviikkona käynnistynyt kouluviikko jäi lyhyeksi mutta tuottoisaksi. Torstai toi tullessaan uuden lukujärjestyksen ja samalla uusia maalaustunteja. Torstai-aamuna aloitimme uuden opettajan johdolla ulkoilmamaalauksen koulun pihalla. En ole ikinä maalannut ulkona ja nyt jo pelottaa että mites sitten jos joku torstai aamu sataa... :'D Keskipäivän piirrustus tunneilla emme onneksi jatkaneet Inesen muotokuvaa ilman mallia, vaan saimme piirrustustehtäväksi kipsi-jalkoja. Alan yhä enemmän huomata että geometria ja selkeät linjat ovat minun heikkouteni: Tässäkin tehtävässä tuskastelin niissä kovasti. Jatkamme jalkoja vielä ensi viikolla.

Iltapäivällä aloitin vielä yhden uuden asetelmamaalauksen. Aiheena on pullorykelmä ikkunalaudalla. Yllätyin kovasti kun opettaja kehui luonnostani hienoksi, työhän oli vasta alussa! Onnistuin kuulemma saamaan pulloista "herkän ilmavia". Toisaalta oli tosi kiva kuulla välillä puhtaita kehuja ilman "mutta..."-jatkoa, MUTTA toisaalta nyt mietin että mitä jos pilaan työn "herkkyyden" jatkamalla sitä..! Apua.

Perjantain aamutuntien jälkeen koitti vapaus, ja suuntasimme vanhan kaupungin ytimeen Riga Bourse- taidemuseoon. Riga Boursen näyttelyissä yhdistyy idän ja lännen taidehistoria sekä uudet taidesuuntaukset. Vierailimme museossa etenkin sinne juuri avautuneen Impressionismi -näyttelyn takia. Näyttelyssä oli esillä töitä todella suurilta nimiltä: näin ensimmäistä kertaa elämässäni "livenä" Picasson, Matissen, Chagallin, Cezannen, Cauguinin, Renoirin ja jopa Van Goghin töitä.
Kieltämättä teokset edustivat vähemmän tunnettua tuotantoa, muta pääsipähän näkemään sen kuuluisan "mestarien siveltimenjäljen" :) .

AITO PICASSO! TODELLISTA TAIDETTA! Teoksen syvällinen ilme sai minulle kyyneleet silmiin. 

Riga boursen ylimmät kerrokset oli omistettu Idän ja lännen taidehistorialle. Varsinkin idästä kertova kerros oli lumoava, tiivis raapaisu läpi koko Aasian. Ainoa harmittava asia oli esineiden ikä: ne kyllä edustivat vanhaa perinteistä käsityötä, mutta suurin osa oli valmistettu 1800-2000-luvulla.

Aito muumio!

Norsunluusta tehtyjä esineitä ja kokonainen syöksyhammas katana-tuppena.

Japanilaiset Uzume ja Daruma -nuket tuovat kotiin onnea.

Lännen taidehistorian edustus oli todella kämäinen kokemus. Hienoissa tiloissa roikkui ei niin hienoja maalauksia. Suurin osa oli tummunut ja kiilsi niin pahasti auringossa ettei niistä saanut selvää. Suurin osa oli myöskin 1600-luvulta eli barokkia (= extra tummia). Taiteilijat olivat minulle täysin tuntemattomia, lukuunottamatta viimeisestä huoneesta löytynyttä pientä piirrustusta Monetilta ja toista Degasilta. No, oli näyttelyssä sentään suomalaisedustus! Nimittäin Väinö Alfred Blomstedin maalaus "jousiampuja".

HYVÄ SUOMI!

Tästäkin museosta löytyi komiikan helmiä (Picasson lautasen lisäksi):

Seonnut nainen.

pahansuopa pyhimys

Lauantaina lähdimme kotoa jo aikaisin jotta ehdimme ajoissa kirpputoripäiville tekemään löytöjä. Riikan Zeppelin-kauppahallien takana järjestetään kerran kuussa suuri kirpputori josta löytää vanhan tavaran ja antiikin lisäksi myös käsityöläisten myyntikojuja. Minun tuli ostettua liikaakin käsitehtyjä korvakoruja (esim. näiden tekijältä https://www.etsy.com/shop/WAYstore ) ja nyt on kova morkkis. Ei siitä sen enempää. Ensi viikolla Riikassa on valtava Andele Mandele-kirpputoritapahtuma joka järjestetään vain kerran vuodessa. Odotan kauhulla ja innolla, pelottaa että tuleeko taas tuhlattua. Pitää varmaan jättää kortti kotiin ja nostaa vain pieni määrä käteistä niin en innostu.

Harakan vaistot ottivat vallan... -__- Nyt hävettää.

Jurmalassa ravintolatkin ovat upeita.

Lauantai ilta oli aurinkoinen ja lähdimme vielä junalla Jurmalaan Gerdan ja toisten suomalais-vaihtareiden kanssa. Juna-lippu maksoi ainoastaan 1,40e. Matka Jurmalan rantakaupunkiin junalla kesti n. 30min. Jurmala on Latvian rikkaiden asuinseutua ja sen huomaa: hinnat ovat korkealla, talot ovat upeita ja ihmiset siististi pukeutuneita. Emme kuitenkaan tullet ihailemaan Jurmalan keskustaa, vaan sen vieressä levittäytyvää yli 20km pitkää hiekkarantaa. Ranta on yksi Latvian kuuluisimmista nähtävyyksistä ja en yhtään ihmettele miksi. Silmänkantamattomiin jatkuva valtava valkoinen hiekkaranta, suolainen meri, simpukoita vesirajassa... En ole itse ikinä päässyt etelänmatkalle, mutta nyt ymmärrän paremmin niitä ihmisiä jotka maksavat suuria summia rantalomista. Taisin juuri rakastua mereen.

Takaisin Riikaan tullessa tupsahdimme keskelle valtavaa festivaali-aluetta voitonpatsaan ympärillä (sen saman voitonpatsaan joka pystytettiin natsiupseerien hirttopaikalle). Pian kuulimme että kyseessä on Venäjällä juhlittava voitonpäivä http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitonp%C3%A4iv%C3%A4 , jota myös Latvian venäläisväestö juhlii 9. Toukokuuta. Voitonpäivä on latvialaisille puolestaan vuosipäivä sille, kun Neuvostoliitto taas miehitti Baltian maat, joten tunnelma on Latvian eri kansanryhmien välillä on voitonpäivänä erityisen kireä ja ristiriitainen: toiset juhlistavat sitä päivää jota toiset surevat.

Jotain juhlittavaa oli sentään latvialaisillakin: nimittäin jääkiekko-ottelun voitto Itävaltaa vastaan 2-1! Oli kummallista ja huvittavaa nähdä ensin tuhansia juhlivia juopuneita venäläisiä, jotka lähempänä asuntolaamme korvaantuivat juhlivilla juopuneilla latvialaisilla jääkiekkofaneilla :) ! Onnea Latvialle kisoihin.

Perhosia ja parisuhdeterapiaa

Tänään loppui loma ja Janne lensi takaisin Suomeen. Poikaystävän vierailu oli mukava piristys arkeen vaikka visiitti olikin harmillisen lyhyt. Onneksi olin ollut Riikassa jo näinkin kauan, niin osasin maksimoida ajankäyttömme ja näyttää Riikasta tiivistetyt parhaat palat. Enimmäkseen kävimme paikoissa jotka olivat minulle jo tuttuja, mutta pari uuttakin juttua tuli koettua, kuten kasvitieteellisen puutarhan perhoshuone (vihdoin!) ja Folkklubs-kellariravintolan mahtavat ruuat ja hunajaolut http://www.folkklubs.lv/en .

Atlasperhonen lentää vain öisin.

Kahvilla ennen elokuviin menoa :)

Eka koulupäivä loman jälkeen ei ollut ihan parhaasta päästä. Aamulla aloitimme uuden vaiheen huivi-veistoksissamme: nimittäin kipsaamisen. Kipsin kanssa läträäminen ei ole ehkä minun juttuni, koska lopussa muottini hajosi kolmeen osaan. Ensi kerralla sitten paikkailemaan... Iltapäivällä Piirsimme 3 oppituntia Inesen muotokuvaa mutta ilman itse mallia paikalla. Tämä oli todella turhauttavaa ja lähes mahdotonta. Huomennakaan Inese ei ole paikalla, en tiedä mitä silloin teemme. Niin, ja kuulimme että ensi viikolla meillä on viimeiset tunnit piirrustusta, sitten tämäkin kurssi loppuu koska kolmosluokkalaiset alkavat lukea koeviikkoja varten. Eli lukkariimme tulee taas lisää isoja mysteerimuutoksia. Noh, turha sitä on etukäteen murehtia.

Tämä oli nyt lyhyt päivitys mutta aina ei jaksa kirjoittaa romaania ja läksyt odottavat! :) Moimoi.

Täällä lyijykynät on tapana teroittaa mattoveitsellä, koska siten terästä saa sopivan myös laveeraukseen. Oppilaat eivät saa käyttää tavallista teroitinta. 

Kukkasia ja kidutussellejä

Otimme loppuviikon vapaapäivistä kaiken irti, ja hyödynsimme ne tutkimalla paikkoja joissa emme olleet vielä ehtineet käydä. Nyt on tullut nähtyä ja koettua Riikan kasvitieteellinen puutarha, KGB:n entinen päämaja sekä Latvian miehitysmuseo. Varoitus: tämä päivitys on täynnä kuvia! en osannut karsia niitä, haluan näyttää ne kaikki.

Magnoliapuiden tuoksu levittäytyi koko puutarhaan

Torstai ilta oli kauniin aurinkoinen ja kasvitieteellinen puutarha hehkui iltaruskossa. Jana Rozentala koulun opiskelijakortilla sai täältäkin alennusta, ja sisäänpääsy maksoi vain 2e. Paikka sijaitsee melkein koulumme vieressä. Helsingin vastaava puutarha on ehkä hieman vielä hienompi, mutta kyllä tämäkin kannatti nähdä! Yksi asia kyllä jäi harmittamaan: Riikan kasvitieteellisen puutarhan perällä on erillinen pikku rakennus joka on täynnä eksoottisia perhosia. 4,50e maksua vastaan niiden sekaan pääsee istuskelemaan. Valitettavasti saavuttiin liian myöhään, sillä perhostalo oli suljettu jo viideltä :( . Saattaa olla että käyn vielä uudestaan ihan vaan perhosten takia.

Tässä ehkä kasvi jonka saisin pysymään elossa :')

Rosa, Henrietta, Gerda ja Nina

Gerda opasti meidät perjantaina erään piilotetun helmen luokse, joka on pakko tässä mainita, ja jota suosittelen todella kaikille kirjatoukille. Dzirnavu iela- kadulta löytyy pieni huomaamaton sivukäytävä, joka johtaa sisäpihalle. Täällä sisäpihalla sijaitsee charmikkain pikku kirjakauppa minkä ole ikinä nähnyt, Robert's Books. Kirjakaupan kirjat ovat kaikki englaninkielisiä, uusia ja käytettyjä. Kaupassa on tuoleja ja sohva, johon voit rauhassa istahtaa selaamaan kirjoja rennon klassisen musiikin soidessa taustalla. Kirjan seuraksi pystyy myös ostamaan viiniä, 3e/lasillinen. Jos olet seikkailumielinen ja haluat yllättää itsesi tai ystäväsi, voi mukaansa ostaa valmiiksi paketoidun teoksen. Paketissa lukee vain lyhyt kuvaus kirjan genrestä ja aiheesta, loput saat tietää vasta kotona!

Lauantaina tutustuttiinkin sitten Latvian historiaan ja sen synkkään lähimenneisyyteen Neuvostoliiton alaisuudessa. Latvia on ollut historiansa aikana usean eri valtion miehittämänä. Vuonna 1920 se vihdoin taisteli itsenäisyytensä Venäjästä, ja Latviassa nautittiin lyhyt vapauden aika. No, tämä ei kestänyt kauan, ja vuosien 1940-1945 aikana Latvialaiset saivat kärsiä kaksi miehitystä neuvostoliitolta ja yhden natseilta. Lopullisen itsenäisyytensä Latvia on saanut vasta 1991.

Hirtettyjä natsiupseereja. Hirttopaikalle rakennettiin neuvostoliittoaikana iso voiton patsas, joka on vieläkin Riikassa.

Riikasta löytyy entinen KGB:n(neuvostoliiton salaisen poliisin) päämaja, joka on avattu yleisölle vasta 2014. Rakennuksessa järjestetään esittelykierroksia, joihin osallistumalla saa kuulla mitä hirveyksiä talossa oikeasti tapahtui. Ulkoapäin talo näyttää ihan normaalilta, mikä oli tarkoituskin. Rakennuksen käyttötarkoitus on kuitenkin ollut toimia salaisena tyrmänä ja kidutuspaikkana KBG:n vangeille. Henkilöt, joita epäiltiin venäläisvastaisiksi, usein myös heidän lähipiirinsä, vangittiin tänne ja kuulusteltiin julmasti jopa vuosien ajan. He elivät kammottavissa oloissa ja jatkuvan väkivallan uhreina. Rakennuksen muurien sisällä on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, osa teloitettuna, osa huonoihin oloihin. Kuolleet haudattiin joukkohautoihin metsään. Vain osan uhreista nimet tiedetään, suurin osa on jäänyt nimettömiksi. Outoa kyllä, vielä tänäkään päivänä KGB-talossa työskennelleiden henkilöiden nimiä ei ole tuotu julkisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osa maan johtavista virkamiehistäkin saattaa olla entisiä KGB-talon työntekijöitä.

Monien suureksi kummastukseksi talon sisäpihalla törrötti yllättäen ristiinnaulittu Putin, johon yleisö sai mennä hakkaamaan nauloja! Opaskin oli hyvin hämmentynyt, mutta keksi lopulta selityksen. Kyseessä luultavasti on eilen avatun nykytaidenäyttelyn yksi teos, jonka luonteeseen kai kuuluu sijaita KGB-talon alueella. Ehkä tämä viittaa siihen faktaan että Putin on entinen KGB:n mies.

Jatkoimme vielä miehitysmuseoon tutkimaan lisää Latvian historiaa, mutta valitettavasti siellä oli suurin osa nättelystä vain latviaksi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen.

Latvian asukkaista 1/3 on venäläisiä ja he puhuvat yleensä vain venäjänkieltä. Vanhemmat latvialaiset muistavat vielä neuvostoliittoajat ja tämä luo jännitteitä. Asiaa ei auta se, että monissa latvian viroissa täytyy osata puhua venäjää, mikä tuntuu itsenäisistä latvialaisista epäreilulta. Venäläiset myöskin seuraavat lähinnä venäläistä tv:tä ja sanomalehtimediaa, joka on usein propagandan sensuroimaa. Esim. latviankielinen ja venäjänkielinen henkilö luultavasti lukevat aivan erilaisia uutisia Ukrainan sodasta ja EU:sta vaikka samassa maassa asuvatkin. Venäläisvähemmistö-aihe on selvästi hieman arka paikka latvialaisille, sillä kaikki varovaisesti aloittamani keskustelut ovat päättyneet epämääräisiin vastauksiin ja aiheen välttelyyn.

Lomaa, vihdoin!

Koulumme takana avautuu vanha hautausmaa. Se on tässä kevään edetessä peittynyt sinisiin kukkiin <3

Taas yksi viikko mikä vilahti ohi vauhdilla. Täksi viikoksi oli lisäksi yksi suuritöinen koulutehtävä käden anatomiasta joka täytti iltamme. Etenkin tälläisinä päivinä sitä toivoisi että molemmilla olisi oma huone, ja sitä kautta mahdollisuus jatkaa työskentelyään iltaisin tai aamuisin toista häiritsemättä. Ollaan saatu joustaa puolin ja toisin Rosan kanssa: Jos toinen haluaa nukkua, on toisen mahdoton enää tehdä mitään häiritsemättä toisen unta. Samoin aamulla, jos toinen haluaisi jo nousta ja toinen meistä ei.  Ei tultu ajatelleeksi tätä haittapuolta kun hyväksyimme asunnoksemme yksiön. Onneksi tulemme hyvin toimeen, vaikka ollaankin kaksi voimakastahtoista punapäätä reissussa. Ollaan opittu ymmärtämään toisiamme ja puhaltamaan yhteen hiileen. Suosittelen tuleville vaihtareille silti harkitsemaan omia huoneita, vaihto kestää kuitenkin 2kk.

"Viimeinen juustonaksu"- muste ja vesivärit.

Saattaa muutenkin olla että, että pian ei tarvi läksyjen takia valvoa: meidän lukujärjestyksemme nimittäin uudistuu lähes kokonaan. Tunnit jotka jaoimme neljännen vuoden opiskelijoiden kanssa, eli puolet koko lukujärjestyksestämme, loppuvat. Osa näiden kurssien keskeneräisistä tehtävistä jää nyt itsenäiseksi työksi, mutta käytännön tunnit katoavat. Jotkin niistä korvataan uusilla maalaustunneilla kakkosten ja kolmosten kanssa. Nelosilla on loppuviikot ennen kesää vapaata jotta he voivat tehdä diplomityötään. Kahdella muulla suomalaisella vaihto-opiskelijalla on tunnit lähinnä kolmosten tai kakkosten kanssa, joten heidän tuntinsa eivät muutu. Vain meillä :(

mm. näitä töitä emme enää jatka, koska tuntimme ovat nyt ohi:

Tiedän pari ystävää jotka tunnistavat taustan mörön :p...

Noh,tässä on tietysti hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta meiltä katoaa paljon turhauttavia hyppytunteja, ja saamme roimasti lisää vapaa-aikaa maanantaille ja perjantaille. Voimme käyttää tämän ajan itsenäiseen työskentelyyn ja Riikan tutkimiseen. Toisaalta... käytännön opetus vähenee, ja sen takiahan tänne tultiin. Erityisen harmillista on, että meiltä katoaa puolet kaikista piirrustuksen oppitunneista, ja maanantain croquis-piirtäminenkin loppui meitä jo alkuunsa. Harmillista, kun tarvisin juuri anatomiassa harjoitusta! Suunniteltiin Rosan kanssa kyllä jo, että koitetaan paikata tätä aukkoa piirtämällä itsenäisesti ulkona ihmisiä kahviloissa ja vaikkapa eläintarhan eläimiä.

Croquis-kritiikkiin valmistautuvia oppilaita.

Ainiin, koulussa oli tällä viikolla kroki-eli luonnos kritiikki kaikille opiskelijoille (paitsi vaihtareille). Croquis-kritiikistä saatu arvosana on osa opiskelijoiden kokonais-arvosanaa piirrustuksesta. 3-4 opettajaa kerääntyi ringiksi katselemaan, kun kukin oppilas vuorollaan esitteli omat kroki-piirrustuksensa. Arvosanat annetaan 1-10 asteikolla, ja eduksi katsotaan tekovälineiden monipuolisuus ja luonnosten riittävä määrä (vähintään 40kpl). Oli mahtavaa katsella sivusta muiden kroki-piirrustusten luovuutta! En olisi itse ikinä tajunnut käyttää niin monipuolisesti kaikkea luonnoksissani:  kuulakärkikynää, vesivärejä, hiiltä, väritusseja, akryylimaaleja, ja kaikkia näitä sekaisin...

Gerda pärjäsi hyvin ja sai täyden arvosanan :) Onnea!

Piirrustustunnin opettaja keskittyi Croquis-kritiikkiin ja jätti meille hauskaksi tehtäväksi "yhdistää ihminen hyönteiseen". Päätin antaa David-patsaalle uuden kehon :).

Meillä on nyt lomaa 1.5--> 5.5 vapun ja latvian itsenäisyyspäivän (4.5) takia. Loma tuli kyllä mahtavaan kohtaan, puoleen väliin vaihtoa. Enditään hetki hengähtää ennen uutta lukujärjestystä ja uusia haasteita koulussa. Lisäksi Janne saapuu maanantaina, ja käydään katsomassa Avengers 2. Täällä on leffaliput puolet halvempia kuin Suomessa, ja Stockmannin rakennuksessa sijaitsevassa leffateatterissa on pohjois-Euroopan suurin elokuvascreeni, joten odotan innolla!

Ei hätää, vain tekstitykset ovat latviaksi leffoissa, ei dubbausta  :)